Iholla

S: Hei taas, pitkästä aikaa.

Eilen alkoi Subilta uusi sarja, Iholla. Itse olen odottanut kyseistä sarjaa kovasti ja mielenkiinnolla, sillä tämänkaltainen ohjelma ei voi olla muuta kuin psykologisesti äärimmäisen mielenkiintoinen. Ja voi vitsit, en todellakaan joutunut pettymään. Ensimmäisiä fiiliksiä heti "woun" jälkeen oli "mun on NIIN pakko hankkia kamera ja alkaa kuvaamaan". Seuraava ajatukseni oli kuitenkin hämmentävä. Eikö mulla pitäisi olla jo tapa ilmaista itseäni, jättää jälkiä tähän maailmaan?

Kirjoittaminen on ollut mulle aina luonnollinen tapa ilmaista itseäni. En oo koskaan ollut mikään aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja, mutta kun aikoinani kävin lävitse rankkaa vaihetta erässä ihmissuhteessa, kaverini kehoitti mua kirjoittamaan asiasta tavallaan kirjettä tälle toiselle osapuolelle. Toi "kirje" on nyt venynyt mun koneella olevaksi tiedostoksi, joka kattaa lähemmäs sata sivua tekstiä viimeiseltä neljältä vuodelta eikä todellakaan enää pelkästään tälle henkilölle jonka sen kirjoittamisen aikoinaan aloitin. Ja kyseinen "päiväkirja" on mulle aarrettakin tärkeämpi. Hyvä syy pelastaa kannettava jos tulipalo iskee.

Tän blogin suhteen olen aina ajatellut, että kyseessä on vaan "kevyttä hömppää" kovan elämän vastapainona. Vasta eilen mä tajusin, että näin ei pitäisi olla. Mitä mä pystyn antamaan kenellekään lukijalle, jos mä en kerro elämästäni rehellisesti? Tai no niin rehellisesti kuin nyt on fiksua vuodattaa tuntemattomille ihmisille netin välityksellä ;) Toki mä en halua myöskään sitä, että tuun tänne kolmesti päivässä itkemään sitä miten paskaa elämä vaan taas on, mutta silti. Haluan kirjoittaa rehellisesti omista fiiliksistäni ja elämästäni. Tän olisi varmaan pitänyt olla mulle selvää alusta asti, mutta ilmeisesti näin ei oo ollut.

Kuten varmaan joku tästä jo ehti tajutakin osasyynä viimeaikaiseen (ja oikeastaan kun lähtee miettimään niin tosi moneen muuhunkin) hiljaisuuteen täällä blogin puolella (siis mun osaltani, en tietenkään voi puhua Ellan suulla) ovat olleet mun huonot fiilikset. Mikään ei oo erityisesti vialla, mutta samalla tuntuu että kaikki. Tää fiilis on oikeastaan todella paljon samanlainen kuin mulla oli viime keväänä ja oikeastaan monilta osin kyse on myös samoista asioista, jotka mua vaivaa. Edellinen postaus valotti varmaan ainakin osin tätä mun fiilistä, mutta kuuluu tähän myös paljon muuta. Oon melko sekaisin mun tunteitteni kanssa ja samalla mun elämässä tapahtuu muutoksia, joille mä en voi mitään. Ja kaikki tää tämmöinen hämmentää ja pelottaa pientä ihmistä ihan kamalasti :)

Tällä kirjoituksella ei varsinaisesti varmaan ollut mitään pointtia, muuta kuin kertoa se, että yritän parantaa pahan tapani vältellä tätä blogia vain siksi, että fiilis ei ole niin "jeejee" ja kirjoittaa ihan rehellisesti elämästä, vaikka se juuri sillä hetkellä olisikin pelkkää alamäkeä ja pilvipeitettä. Toivon kuitenkin, että jaksatte mukana silti. Nyt tämä nainen lähtee pistämään elämäänsä vielä hieman enemmän solmuun! :)

Ps. Tsekatkaa tuo "Iholla" jos ette vielä ekaa jaksoa katsoneet. Uskon että tykästytte, ihan loistava sarja! :)

"Who would have known how bittersweet this would taste..."

S: Viikonlopusta selvitty ja tällä hetkellä menossa erittäin rankka maanantai blues. Tai no, ei näitä kaikki fiiliksiä pysty pelkästään maanantain (tai edes tenttiin lukemisen) piikkiin pistämään, sillä pohjimmiltaan kyse taitaa olla ikävästä. Heräsin viikonloppuna kaverin kanssa jutellessani siihen, miten kova ikävä mulla on erästä ihmistä ja meidän yhteisiä juttuja. Samalla kuitenkin huomasin hymyileväni kuin urpo, kun mietin kaikkea sitä kohellusta, mitä tämän tyypin kanssa saatiin aikaiseksi. Parhautta.

Katkeransuloista muistelua löytyi myös "Just Little Things" sivustolta, jota selailin yrittäessäni nostattaa tätä maanantaista mielialaa. Ne elämän pienet ilot (ja välillä surutkin) tekee elämästä elämisen arvoista. Nämä kolahti ja kovaa juuri tähän hetkeen.

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille. Nauttikaa ihanasta auringosta ja tehkää tätä munkin puolesta, sillä allekirjoittanut killittää sisällä nassu kiinni luentomuistiinpanoissa :)

Meikit, ketjut ja vyöt

S: Okei, mistä mä näitä otsikkoja oikein revin?

Ja asiaan. Tarkoituksena oli tulla esittelemään teille uusimmat hankintani kosmetiikan saralla. En todellakaan ole mikään meikkaamisen ekspertti, lähinnä nyt osaan oman naamani pakkeloida sellaiseksi, että uskallan ulkona liikkua ilman että äidit raahaavat pelonsekaiset ja itkevät pikkulapset turvaan tieltäni. Ja välillä tulee kyllä itsekin mokailtua meikin suhteen nolosti. Esimerkiksi tällä hetkellä mua pelottaa hiukan se, että onko mun uusi meikkivoide liian tummaa suhteessa mun muun kropan väriin. Pahinta mitä tiedän, on sellainen ruskea naamari, jonka raja näkyy niin selkeästi, että tekisi mieli mennä ja koittaa repästä se naamari irti. Mutta luotan siihen, että asiantunteva myyjä ei tuominnut mua meikkimokailuun ja että mun kavereilla viimeistään on sitten sen verran pokkaa, että kertovat mulle, jos alan muistuttaa tällaista teinimeikkihelvettiä. Aamen.

Tilasin Indiedaysin ja Yves Rocherin yhteistyökampanjasta bloggarikaimani Sallan kokoaman meikkipaketin, joka sisältää huulikiillon, luomivärin, eyelinerin ja aurikopuuterin. Koko paketin normaali hinta olisi 53,40 mutta kampanjan ajan pakettia saa hintaan 24,90 (postikulut sisältyvät hintaan). Eniten paketissa itseäni kutkuttivat aurinkopuuteri sekä eyeliner, jonka Salla kehui helppokäyttöisimmäksi rajauskynäksi ikinä. Itse olen kanssa sohlaillut erilaisten eyelinerien kanssa koskaan saamatta aikaan edes tyydyttävää jälkeä, mutta nyt päätin että on jälleen aika yrittää opetella tuota rajaamisen jaloa taidetta. Ja pakko sanoa, ettei kaimani turhaan tuotetta kehunut. Kyseessä on oikeasti erittäin helppokäyttöinen kynä, sillä jopa minä sain aikaiseksi siistiä jälkeä. Ja vielä ensimmäisellä yrityksellä ja pienessä kiireessä (matkalla pikkuveljen vanhojentansseihin).

Paketin saapumisen jälkeen aurikopuuteri on myös ollut ahkerassa käytössä. Värisävy on mukavan vaalea, joten näin talvella ja ihon ollessa vaalea ei värisävy pomppaa silmille. Huulikiilto saa plussaa ihanasta tuoksustaan ja pirteästä väristään. Huulikiillon siveltimestä en oikein ole vielä päätynyt ratkaisuun, että rakastanko sitä, vai vihaanko sitä. Kovassa käytössä on kuitenkin. Luomiväriä taas mun tulee käytettyä aika harvoin ja oikeastaan koskaan en jaksa arkimeikissä sitä käyttää. Paketin luomiväri on kuitenkin kivan värinen  ja uskon että kesällä tulee käytettyä tuollaista kultaan taittavaa sävyä enemmänkin. Kaiken kaikkiaan paketista voi todeta, että oli hyvä ostos. Ja että pitänee mennä selailemaan Yves Rochersin sivuja jatkossakin.

Mites te, oletteko tilanneet kolmen bloggaajan kokoamia paketteja tai muuten testailleet joitain näistä tuotteista?

Tänään...

S:

...olen nukkunut pitkään. Kömmin sängystä ylös vasta kymmeneltä. Sinäänsä muuten huvittavaa, että vapaalla ollessani (tyyliin kesäloma/joululoma) kymmeneen nukkuminen ei todellakaan ole mitään pitkään nukkumista, mutta näin normaalisti kun kello soittaa yleensä viimeistään puoli seiskalta, kymmeneen nukkuminen tuntuu niin luksukselta!

...totesin että mun niin pitäisi siivoa jääkaappia useammin. Tein taas mahtavia muumioituneita löytöjä. Päällisinpuolin se kukkakaali näytti ihan hyvältä, mut kun sen otti paketista... Voi oksennus! :O

...siivosin kämpän lattiasta kattoon ja pienen aggression vallassa. Urakkaan meni rapiat kaksi ja puoli tuntia Kahden kissan hankkiminen ei välttämättä aikoinaan ollut kovin hyvä idea. Varsinkin jos nää kissat tykkää leikkiä formuloita sun keittiön pöydällä ja eteisen lipastolla ja kiihdytellä menemään kynnet esillä. Kauniita kuvioita jää noihin puisiin pöytälevyihin. Puhumattakaan niistä karvapalloista joita pyörii täällä menemään. Keroinko jo miten eräs päivä kotiin tullessani löysin myös jonkun epämääräisen möntin lattialta ja poimiessani sen käteen tajusin sen olevan kissankakkaa? :D Eli siis hei, jos joku harkitsee lemmikkien hankkimista, harkitse tarkkaan. Kämppäsi ei koskaan tule olemaan enää samanlainen!

...aloitin lukemaan tenttiin joka on tiistaina. Onneksi materiaalia ei oo mitenkään tuhottomasti ja tän pitäisi olla ihan iisibiisi juttu, mut silti hieman pelottaa. Aihe tosiaan ihan niinkin piristävä kuin syömishäiriöt. Tiesittekö muuten että anoreksia on kaikkein tappavin psyykkinen sairaus? Näin piristävissä merkeissä kuluu siis tämä viikonloppu.

...totesin etten todellakaan vaan osaa levittää itseruskettavaa silleen, ettei tulisi rajoja. Mulla on TAAS kauheat "hihajäljet" eli raja tuossa ranteissa, vaikka miten yritin levittää silleen ettei olisi rajaa jäänyt. Ideoita otetaan vastaan, kiitos.

...mietin, miltä murtunut kylkiluu mahtaa tuntua. Olin eilen testaamassa CXWorx tunnin ja vatsalihakset on ihan hurjan kipeät kylkiluiden kohdalta. Sitä vaan, että jos pelkällä vatsalihastreenillä saa itselleen tämmöisen olon aikaiseksi, niin miltä mahtaa tuntua murtuma?

...olen toivonut että toi lumi sulaisi nopeati pois ja saataisiin nopeasti kunnon kevät. Ja kesä. Tule jo!

... ajattelin illalla upota sohvalle tuijottelemaan Voice of Finlandia ja muuta mukavaa. Ellei mystisesti ilmaannu parempia tarjouksia :P

Hauskaa alkavaa viikonloppua kaikille!(Ja pahoittelut epämääräisestä luontokuva kuvituksesta :D)

Love or not to Love?

S: Laitoin itseni helmikuun alussa shoppailukieltoon ja täytyy oikein onnitella itseäni miten hyvin olen pysynyt ruodussa! Lupaukseeni kuului erillinen pykälä siitä, että en ostele itselleni uusia mekkoja, kun en kerta ole onnistunut vielä vanhojakaan kaikkia käyttämään (tosin nyt kun mietin niin vaatekaapissa ei kyllä tällä hetkellä ole yhtäkään käyttämätöntä mekkoa, sillä myin kaikki pois kirppisellä). Mulla on siis todella paha tapa rakastua kaikenmaailman mekkoihin, jotka eivät siis arkikäytössä tule toimimaan lainkaan. On vähän tyhmää käyttää rahojaan juhlamekkoihin, kun vaatekaapista löytyy ammotavia aukkoja ihan arki- ja perusvaatteiden kohdalta.

Tämän hienon pohjustuksen saattelemana lähestyn teitä seuraavan ongelman kanssa. Maaliskuun 30. päivä vietetään siskoni synttäreitä ja olemme menossa Logomoon seuraamaan Voice of Finlandin tekoa. Ilta sujuu oikein pitkän kaavan kautta, sillä aloitamme illallisella, josta siirrymme kuvauksiin ja itselläni on mielessä myös mahdolliset jatkot Turun yöelämässä. Noh, tälläinen ilta vaatii tietysti kivat vaatteet. Ehkäpä jopa jotain uutta.

Berry

Peach

Ja Tadaa! Salla löysi nettikaupasta IHANAN hameen. Siis eikö olekin ihana? Mekko nimeltä Love löytyy In Love With Fashion online storesta eikä mielestäni ole hinnallakaan pilattu. Parasta tuossa mekossa on mielestäni kuitenkin (aivan ihanan leikkauksen lisäksi) se, erilaisilla asusteilla tuo sopii monenlaisiin tilaisuuksiin. Tuonne Voice of Finlandiin olin suunnitellut laittavani Nellystä tilaamani niittikorkkarit (jalat huutaa jo pelkästä ajatuksesta armoa), sekä luottonahkatakkini, eli veisin asua hiukan rokimpaan suuntaan.

Ongelmana on nyt kuitenkin se, etten osaa päättää kahden värin väliltä. Berry ja Peach ovat kumpikin ihania hempeitä värejä, joiden ainakin kuvittelen sopivan itselleni. Lisäksi musta tuntuu, että noihin nettisivujen väreihin ei oiken ole luottaminen, sillä kun selailee tuota bloggaajien galleriaa tuolta sivuilta, näyttävät kumpikin väri täysin erilaisilta kuin nettisivujen omissa kuvissa... Joten siis APUA rakkaat lukijat, miepiteitä kehiin. Kumpaan väriin itse kallistuisitte vai tuleeko teille mieleen joku kolmas väri, joka näyttäisi totaalisen killeriltä (en voi uskoa et kirjoitin just noin...) mun päälläni?