Mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin beibi palaat takaisin?

Taakse jäi Helsingin satama

S: Jep. Huomenna se sit olisi, marraskuu. Jos joku ei jo otsikosta tajunnut (Miljoonasade - Marraskuu). Biisi kolahtaa just tällä hetkellä paitsi aikansa myös teemansa vuoksi. Mutta eipä siitä sen enempää, ei nää asiat masentelemalla parane!

Viikonloppu hurahti ohi hurjalla vauhdilla. Mun oli tarkoitus koittaa saada koulujuttuja tehtyä pois alta, mutta loppujen lopuksi en ehtinyt kuin aloittaa yhtä esseetä. Lauantai kului Virossa, kun käytiin hakemassa tuttavalle hevonen Tallinnan lähistöltä. Oli hieno pikavisiitti ja tuli sellanen fiilis että oikeassa seurassa tuonne voisi lähteä viikonlopuksi taas käymään. Just nyt ei jaksa mitään viinanhaku/jäätävää ryyppyreissua, mut joku kiva pieni tutustumisreissu voisi olla ihan paikallaan. Hurjan nättiä oli Tallinnan seudulla, tuntui että siellä oli vielä paljon vihreämpää kuin täällä ja kauniin keltaisia syksyisiä puita. Täällä taas on alkanut se kausi kun aina on pimeetä. Höh.

Sunnuntai kului oikeastaan toipuessa tosta lauantain reissusta, sillä oltiin vasta joskus kahden aikaan yöllä kotona. Plus mulla meni hetki omia tavaroita keräillessä - kissat oli taas tykänneet leikkiä mm. mun koruilla mun poissaollessa... Alkaa mennä hiukan hermo noihin kattiloihin, kun joka päivä (ja toisinaan useasti saman päivän aikana) on kaikki tavarat pisin kämppää ja niitä sitten saa ettiä jokasen maton alta. Nytkin on hukassa kaukosäätimen paristot.

Tää pieni saari ihan sataman edustalla oli jotenkin tosi symppis punaisine mökkeineen :)

Mutta on marraskuun tulossa (kai) jotain positiivista. Joulu lähenee. Samoin vuoden loppu. Tosin vuoden loppu on mun mielestä aina kauhean masentava, mutta joulua mä rakastan. Voisikin alkaa ehkä jo hiukan miettiä mitä pukki käärii paketteihin tänä vuonna.

Mitä kuuluu teidän loppuvuoden suunnitelmiin?

Viime aikoina...

S:
... Olen pohtinut jälleen kerran hyvin syvällisesti asioita kuten rakkaus, kiintymys, kaipaus ja uskaltaminen. Ja kaikkia edellisiä ihan uusista näkökulmista.

... Todennut että maailmassa ei taida olla yhtään mulle sopivaa pikkumustaa. Nellyn tilaus oli SUURI pettymys ja molemmat hamoset lähtee palautukseen. Pitänee lähteä etsimään mustaa lakanakangasta johon kietoutua torstaina. Jättirätti, täältä tullaan!

...Todennut että aina ei tarvitse tehdä jotain järkevää. Mitä sitten että kouluhommat pissii, kämppä on sekanen ja tiskit makaa altaassa. Ehtii sitä myöhemminkin siivota!

...Kokenut suurta halua matkustaa Pariisiin! Vielä jonakin päivänä!

... Matkustanut junalla ja todennut rakastavani VR:ää. Musta on jotenkin sympaattisen suloista miten se homma kusee vaan niin rankasti aina välillä. Eilinen junamatka kesti ikuisuuden, mutta mikäs siinä, syödessä suklaata suoraan haukkaamalla levystä. Parhautta!

... Herännyt kello 4.40 aamulla. Siis minä!

... Tehnyt yhdestä unelmastani totta. Tai no pistänyt sen ainakin toteutukseen.

... Rakastunut Tampereeseen entistä palavammin.

... Ollut onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Tuntuu kuin olisi tullut kotiin pitkän matkan jälkeen ja löytänyt osan itsestään uudelleen.


(Kuvat: weheartit.com)

Kallonkutistaja

OMG!

S: Tuleva ammattini herättää usein ihmisissä monenlaisia tunteita: aina pelosta ja huvittuneisuudesta kiinnostukseen. Kun kerrot tuntemattomalle ihmiselle opiskelevasi psykologiaa ja olevasi tuleva psykologi voit huonolla tuurilla joutua kuuntelemaan tämän random ihmisen vuodatusta hänen lapsuudenkokemuksistaan tai toisaalta ihminen voi myös sulkeutua kokonaan, peläten että osaat lukea hänen ajatuksiaan ja tai muuten analysoit hänen olemuksensa läpikotaisin. Moni opiskelukaverini pitää matalaa profiilia opiskelualansa suhteen jopa opiskelijabileissä, saati nyt ihan ”tavallisissa” illanvietoissa. Ja vaikka edelliset esimerkit ovatkin hieman kärjistettyjä, on itselläni hyvinkin mielenkiintoisia kokemuksia esimerkiksi siitä, että kun vapaa-ajallani olen ollut kavereitteni kanssa ulkona, kipsutellut menemään korkkareissa ja mekossa, ja minut on esitelty uudelle ihmiselle ja kerrottu minun opiskelevan psykaa, on tämän ihmisen katse noussut päästä varpaisiin useampaankin otteeseen. Kyllä. Me psykologitkin saatamme tykätä pukeutua, laittautua ja käydä ulkona aivan kuten normaalit ihmiset. Uskomatonta kyllä, emme myöskään osaa lukea kenenkään ajatuksia (voi miten kätevää se olisikin toisinaan!) emmekä myöskään analysoi jokaista liikettä jonka teette (vaikka allekirjoittanut myöntääkin olevansa ylianalyyttinen aina hermoromahdukseen saakka).

Kuvalla yritin havainnollistaa lukiolaisille hiukan kurssikirjojen paksuuden eroa... Vasemmalla lukion kurssikirja, oikealla muutama mun tänhetkinen kirja, jotka tosiaan kaikki vielä enkuksi ;) (shokkihoitoa nuorille!)

Siellä se Sigmund- vauva kelluu lapsivedessä  vuoden 2008 kasteen kunniaksi

Käytiin kaverini kanssa viime viikolla esittelemässä psykologian oppiainetta vanhassa lukiossamme. Tästä sainkin idean kertoa teille hieman opiskelustani. Tosiaan, psykologiaa luetaan yliopistossa, itse siis opiskelen Turun yliopistossa. Pääsin opiskelemaan vuonna 2008, joten muutama vuosi vielä olisi opintoja jäljellä. Teen tällä hetkellä maisterivaiheen opintoja, vaikka en vielä virallisesti olekaan kandi. Kandiin vaadittava opintomäärä on kyllä kasassa ja kandityökin palautettu jo aikoja sitten, mutta multa puuttuu vielä muutamia pakollisia kursseja (kieliopintoja ja toinen sivuaine on vielä kesken).

Ainejärjeston logoa... Ja nähtävästi on hiukan myös kuraa kertynyt haalareiden selkään

Neljä vuotta yliopistolla ovat menneet hirmuisen nopeaan. Vaikka omassa elämässä onkin ehtinyt tapahtua paljon, tuntuu samalla siltä, että olisi aloittanut opiskelun ihan vasta justiinsa. Tällä hetkellä opiskeluun tuo suurta konkreettisuutta koulun Moniammatillisella opetusklinikalla tehtävä asiakastyö: meillä on jokaisella opiskelijaryhmällä oma asiakas, jonka kanssa työskentelemme. Asiakkaat ovat ihan aitoja tapauksia, jotka ovat tulleet eri tahojen tekemällä lähetteellä klinikalle. Klinikalla työskentely vie hurjasti aikaa, mutta on myös todella mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Nautin tästä kurssista ihan älyttömästi ja jotain vastaavaa haluan tehdä tulevaisuudessa ammatikseni – enkä todellakaan homehtua jossain maan alla tekemässä tutkimusta!

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän mietteitänne psykologiasta ja vastailen myös mielelläni kaikkiin kysymyksiin, joita teillä mahdollisesti herää. Onko joku teistä mahdollisesti harkinnut hakea psykaa lukemaan tai lukeeko joku mahdollisesti jo?

e:n pää kans

mitä salla edellä, sitä ella perässä. koen että nyt myös mun kuuluu asiaankuuluvasti esitellä täällä itseni koska ilahduttavan paljon täällä kuitenkin käy ihmisiä kurkkimassa. että tietävät ketä kurkkivat.

okei.
nimi on ella ja ikää 21. asun turussa poikaystävän kanssa (ja maistelkaa tätä: YKSIÖSSÄ). turku on paras.
opiskelen ammattikorkeassa toista vuotta rakennustekniikkaa mutta en uskalla väittää että isona olisin insinööri koska tuo koulu on aika haitarista.
silmät siniset ja hiukset melkoisen vaaleat.
rakkaimpana harrastuksena syöminen ja tuoreimpana liikunta. olen ollut pitkään totaalikieltäytyjä jumppaamisen ynnä muun suhteen mutta nyt jostain syystä, jonkin vakavan mielenhäiriön seurauksena, olen alkanut ihan tykätä siitä. nytkin on pohkeet niin kipeät että käveleminen itkettää (pohjalla siis ihan huikea peruskunto).
mun idoli on ehdottomasti rihanna. se on ihanan röyhkeä ja ihan tajuttoman seksikäs. niin itsevarma että häveliäämpää heikottaa!
lempikirjat voin ihan suosiolla tästä kyllä nyt skipata koska ei ole tullut viimevuosina oikein luettua.. eiku tiedänpäs: don rosan roope ankan elämä ja teot!
lempitelkkusarjoja on täydelliset naiset, gossip girl ja nyt hävettää hiukan myöntää mutta nää kaikki huippumalli haussa- versiot! leffoja en edes yritä keksiä, koska kun koittaa miettiä, ei varmasti tule mitään mieleen.
parasta  musaa on esimerkiks pmmp, the sounds, lily allen, jenni vartiainen, rihanna ja yleensäkin monet vahvat naisartistit (tajusin tuon muuten vasta itsekin) eiks meissä kaikissa asu pienen pieni feministi ainakin jossain muodossa :)
ja maailman paras ruoka ikinä on sushi<3 ja kakkosparas aurajuusto.

tällä hetkellä mulla on hyvä fiilis, elämä rullailee, syön hyvää leipää ja katson klikkaa mua. hiukan harmittaa että taitaa nyt sanoa toi mun länsi-saksassa valmistettu leivänpaahdin irtisanoutua, pitää ihme kärinää. ja se että kotona on sotkuista, oon hiukan siivousfriikki. ja ai niin, oon sarkastinen ja ainakin omasta mielestäni aika positiivinen ihminen vaikka valittaminenkin on tietty ihan mukavaa toisinaan. olen myös hyvin lapsellinen ja huumorintajuni on myös aika kyseenalaista toisinaan :) esimerkki: koulussa oli monisteessa kirjoitusvirhe, piti lukea "paino kuivana" ja sieltä puuttui se yksi merkityksellisin i..... ella 21 vee siis!

Rakas joulupukki, hammaskeiju/ muu maaginen olio

S: Otsikossa mainitsemani oliot voisivat auttaa seuraavan asian suhteen. Nimittäin. Blogimaailma on jo hyvän aikaa ehtinyt kuohua H&M:n ja Versacen yhteistyön hedelmistä, jotka tulevat myyntiin 17. marraskuuta sekä kauppoihin ympäri maailmaa, että hm.comiin. Kuvia malliston tuotteista on tihkunut nettiin hiljalleen ja itse kävin äskettäin ihastelemassa H&M:n sivuilla kyseistä mallistoa. Virhe. Ja iso sellainen. Mallistossa nimittäin löytyy yksi jos toinenkin juttu, jonka mielelläni ottaisin vaatekaappiani koristamaan.

Sydämeni veivät etenkin malliston punaiset mekot sekä mustat korot. Mallistosta löytyy myös erittäin mielenkiintoisia koruja, huiveja ja laukkuja. Donatella Versacen suunnittelemassa mallistossa hemmotellaan myös miehiä eikä kodin sisustustakaan ole unohdettu. Ainoa miinus, jota tulevan yhteistyön osalta keksin on tuotteiden hinnat. Ne kun eivät ole varsinaisesti opiskelijaystävällisiä. Täytyneekin tyytyä muutamaan laadukkaaseen tuotteeseen ja ihailla loppuja sitten katukuvassa muiden onnekkaiden yllä.

Mallistoon ja tuotteiden hintoihin pääset tutustumaan täällä. Miten on, iskeekö värikkäät vaatteet, mielenkiintoiset leikkaukset ja ylipäätään tämänkaltaiset näyttävät vaatteet? Onko suunnitelmia kotiuttaa malliston vaatteita omaan vaatekaappiinne?

Sul on vastassa kaksi meitä; minä ja mun pää

S: Silloin kun aloitettiin Ellan kanssa tätä blogia, meni kauan ennen kuin kumpikaan kirjoitti tänne yhtään mitään. Ekana postauksena olisi ollut niin helppo laittaa itsestään tänne esittely, mutta kumpikin meistä sanattomasti vältteli tekemästä näin tai siltä musta ainakin tuntuu näin jälkeenpäin. Nyt kuitenkin koin, että olisi korkea aika kertoa itsestäni jotain muutakin kuin nimi ja se, mitä musta tuolla sivupalkissa lukee Ellan kirjoittamana.

1. Nimi: Salla
2. Ikä: 23
3. Asuinpaikka: Turku/lähiseutu
4. Silmien ja hiusten väri: tumman ruskeat vaaleilla raidoilla, silmät siniset
5. Harrastukset: blogin lisäksi liikunta(?), lukeminen, satunnainen hevostelu
6. Lempiväri: Vihreä ja sininen
7. Idoli: Jenni Vartiainen
8. Lempiruoka ja -juoma: Spagetti ja appelsiinimehu
9. Hauskin kouluaine: Psyka, bilsa ja äikkä
10. Lempikirja(t): Monia, monia, MONIA. MM: P.S. Rakastan sinua, Bridget Jonesit, Taru Sormusten Herrasta, Vauvanpitävä (plus muut Giffinin kirjat), Hyvät bileet, Lainakengissä...
11. Suosikkiartisti(t): Jenni Vartiainen, Chisu, Apulanta, Tähkä ja Elonkerjuu (silloin joskus...), Anna Puu, jne.
12. Parhaat elokuvat ja TV-sarjat: 500 days with Summer, Mouling Rouge, Slummien miljonääri, Inception (nää nyt tuli ekana mieleen, maailma on täynnä loistavia leffoja!) ja telkkarin puolelta Gilmoren tytöt, Greyn Anatomia, Pasila, True Blood, Vampyyripäiväkirjat, Gossip Girl
13. Lemmikit: Kaksi kissaa, Stella ja Saku
14. Paras jäätelömaku: B&J half baked
15. Parasta minussa: Huumorintaju, loppumaton sarkasmi, ystävyyteni (kun sen kerran ansaitsee, sitä ei helpolla menetä)
16. Minusta tulee isona: Psykologi (plus tietty rikas, kaunis ja ison vaatekaapin, eikun vaatehuoneen omistava :))
17. Terveiset: Oon niin huiman onnellinen ja inspiroitunut jokaisesta vierailijasta täällä blogissa ja toivon että me voidaan antaa teille takaisin samanlaista intoa ja iloa kuin te annatte meille! Kommentoikaa paljon ja usein niin kuljen hymy huulilla joka päivä! :)

Siinä nyt hieman jotain kosketuspintaa siihen, mikä olen naisiani. Tulevaisuudessa varmasti tehdään vastaavia postauksia ja kattavampia sellaisia. Toivon myös, että musta saa edes jonkinlaisen kuvan muittenkin postauksien perusteella. Ja muistakaa, että aina saa myös kysyä jos jokin jää kaivelemaan mieltä :)

ruakaaa!

e: jos jossain kohtaa päivää on toimeton aukko, kehittelen siihen hyvin nopeasti jotain toimintaa. en osaa olla paikallani ja tänään onkin sitten koko syyslomaviikon ainut "ei mitään suunnitelmia"-päivä. siksi siis olen viettänyt täällä taas hiljaiseloa :)


olin tosiaan keskiviikkona ja torstaina ihanan katja-ystäväni luona hämeenlinnassa jonne hän on vuosi sitten muuttanut. katjan kanssa yksi asia joka meitä eniten yhdistää, on rakkaus ruokaan. niinpä siis voitte kuvitella mitä teimme nuo pari yhteistä päiväämme. teimme ruokaa ja söimme vuorotellen! joten pakko oli ikuistaakin hiukan meidän gourmet-illallista ja porkkanalettuja!

mm aika hyvännäköstä vaikka itse sanonkin! ja toi jälkkäri vasta nannaa olikin!

jotain random huonolaatuisia kaunis koti- kuvia ja katjan söpö letti.

nams nää oli niin hyviä!! tykkään ruoasta :)

LBD

S: (otsikoinnissa pakkomielteitä lyhenteisiin? :))

Käsi ylös se, joka muistaa mun pistäneeni itseni joku reilu viikko sitten ostoskieltoon. Noh, se kielto ei sitten kauhean kauaa kestänyt. Mutta mulla on asialle hyvät perustelut, ihan oikeasti! Ilmoittauduin ainejärjestöni sitseille ja pukukoodina naisilla on pikkumusta, jota saa höystää illan teemavärillä mustalla ja kullalla. No, eipä siinä mitään, mutta kun mun vaatekaapista ei löydy vielä sellaista luotto pikkumustaa, jonka voisi vetäistä päälleen tällaisiin tilaisuuksiin ja tietäisi olevansa edustava ja nätti. Muutama musta kolttu nyt löytyy joo, mutta toiseen en edes taida mahtua tällä hetkellä. Ja kun kerta Nellyssäkin alkoi sopivasti ale (vaikkakin kumpikaan tilaamani mekoista ei alennuksessa ollutkaan) olihan sitä pakko pistää tilaus menemään! Vähät siitä, että mulla ei tän jälkeen ole ehkä enää varaa ruokaan, varsinkin kun lähti ensikuun opintotuet palautukseen samaan syssyyn (ei hätää sukulaiset, on mulla oikeesti!).

Nellylle siis tosiaan tein elämäni ekan tilauksen. Ja tämmöstä pitäisi paketista sitten löytyä. Mä toivon ja rukoilen että koot on mulle sopivat ja että onnistun näyttämään noissa mekoissa edes puoliksi niin hyvältä kun toi malli. Huomasin noita sivuja selaillessani, että oikeastaan ihan sama mitä tän mallin päälle on heitetty, niin mä olin valmis tilaamaan sen. Ja ihan kun se näyttäisi mun varressani samalta kuin ton tytön päällä. Not.

Mitäs tykkäätte? Kehtaako noi päällä mennä heilumaan sitseille ja tuleviin pikkujouluihin?

TGIF

S. Otsikossa hieman ironiaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa tuleva viikonloppu ja syykin on selvä: oon töissä ja kaiken lisäksi pitäisi vielä jaksaa siivota kotona ja tehdä kouluhommia. Kiinnostaa kun kilo kiviä...

Oli hiukan luksusta kun sai aamulla nukkua pitkään eikä tarvinnut herätä herätyskellon pirinään. Makoilinkin sängynpohjalla hyvän tovin, kunnes eräs pieni ilveksen pentu murtautui makkariin ja mahanpäälle kehräämään. Joo, hyvä varmaan ensin kieltää kissalta makkariin tulo ja sitten kelliä sen kanssa seuraavaksi sängyllä...

Huivi - Gina Tricot
Neule - Seppälä
Legginsit - Seppälä
Kengät - H&M
Kaulakoru - Pull & Bear
Sormus - Lindex

Kahvia naamaan ja vaatteet niskaan ja suunta koululle. Lähdin hakemaan yhtä kirjaa, jota tarvitsen esitelmän teossa. Koska oli jäljellä vaan kirjoja, jotka sai lainaan 2 päiväksi kävin kopsaamassa tosta ne tavitsemani luvut karhukopiossa. Kävin taas myös kirppiksellä siivoamassa meidän hyllyä. Ihan hyvä oli huomata, et ainakin jotain tavaraa oli jo lähtenyt uusille omistajille. Eli voiton puolelle ainakin tullaan pääsemään, jee! Kiertelin myös itse kirppistä, mutten suurempia löytöjä tehnyt. Yksi villakangastakki ja musta bleiseri jäi hiukan kaivelemaan... Ärsyttää kun ihmiset laittaa tavaroille ihan uskomattomia hintoja. Nytkin löysin KULUNEET ja selkeesti käytetyt kengät, joissa pyynti oli lähemmäs 30 euroa. Siis mitä ihmettä, kaupastahan saa uudet samaan hintaan! Ehkä tässä sitten pätee parhaiten sanonta "ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa". Indeed!

Sen sijaan, että tekisin jotain fiksua (oppimispäiväkirja ja essee odottelee kirjoittajaansa...) ajattelin syödä ja lötköttää sohvalla hetken ennen töihin lähtöä... Ehkä mä sitten jo huomenna vaikka aktivoidun ja siivoankin täällä kämpässä. Tai teen kouluhommia. Tai mahdollisesti harrastan jotain liikuntaakin (kävelyä sohvan ja jääkaapin välillä ei varmaan vieläkään lasketa hyötyliikunnaksi?)

Oon ihan totaalisen rakastunut tohon Ginan huiviin, vaikka se nyt onkin ihan tusinatavaraa ja joka toisella vastaantulijalla sellanen on. Mut silti <3

Jep. Mutta nyt alkoi henkinen valmistautuminen viikonlopun työrupeamaan. Viettäkää oikein ihana, rentouttava ja hauska viikonloppu. Noin niinkun munkin puolesta!

Busy as a bee

S: Tässä hieman kuvia eiliseltä teatteri reissulta. Käytiin katsastamassa kavereiden kanssa oman ainejärjestömme tähdittämä näytelmä "ettei naapuri kuule". Näytelmään voitte perehtyä lisää sen omilla kotisivuilla. Suosittelen ehdottomasti katsastamaan tämän näytelmän. Näyttelijäkaarti koostuu psykologian opiskelijoista, jotka ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja luoneet koko näytelmän käsikirjoituksineen, puvustuksineen ja lavasteineen täysin tyhjästä. Erityismaininta loistavasta suorituksesta lavalla on annettava omalle kaimalleni Sallalle, joka paitsi esittää näytelmässä päähenkilön tyttöystävää, myös laulaa. Sallan laulu jätti kertakaikkiaan sanattomaksi ja sai kylmiä väreitä kulkemaan selässä. Aivan uskomaton ääni ja tulkinta, wau! Näytelmän lipputulot menevät myös lyhentämättömänä ulkoministeriön tukemaan Palestiina- projektiin, jossa tähdätään sotatraumojen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn, joten nyt on loistava tilaisuus viettää ilta teatterista nauttien ja samalla hyväntekeväisyyttä tehden!

Musta poolo - Seppälä
Hame - Vero Moda
Sukkahousut - Seppälä
Kengät - Spirit Store

Sitten tämän päiväisiin tapahtumiin. Vietiin tosiaan Ellan kanssa tavarat keskiviikkona Manhattanin kirppikselle ja tänään kävin aamulla lisäilemässä hiukan tavaraa ja siivoamassa meidän hyllyä. Aika tehokkaasti siellä oli myllätty ja muutamia vaatteita oli eksynyt muista hyllyistä meidän paikalle. Ilokseni huomasin, että multa oli kadonnut jo molemmat villakangastakit. Elän nyt siis siinä uskossa, että ne on kanssa myyty, eikä roudattu johonkin muihin hyllyihin tai varastettu. Mutta siis, voitolla jo ollaan, jee! Toivottavasti muutkin vaatteet löytäisi uudet kodit, ei ainakaan pitäisi olla hinnoista kiinni, kun melkoisen alakanttiin mielestäni hinnoittelin...

Kirppikseltä suuntasin keskustaan ja parkkipaikan metsästysralli oli aika mielenkiintoinen tänään alkaneiden Silakkamarkkinoiden vuoksi. Takapenkillä istuneet kävivät hiukan hermoille, kun alkoi ininä pitkästä kävelymatkasta, luulisi niidenkin maalaisina tottuneen kävelyyn, prkl! :D No selviydyttiin kaikki kuitenkin hengissä keskustaan. Tarkoituksena oli tosiaan metsästää pikkuveljelleni J:lle (tää ei oo mikään yritys pitää pikkuveljen identiteettiä salassa, vaan siis ihan arjessakin häntä kutsun tällä nimellä. Aika luova lempinimi, eikö?) vanhojentansseihin puku.

Kävetiin summissa yhteen putiikkiin Humalistonkadulla, joka on osunut silmään useasti siitä ohi ajellessa. Täytyy todeta, että alkoi itseäni harmittaa aika tuhottomasti, että itse en koskaan päässyt tällaista kokemaan, sillä oma pukuni oli lainassa veljen avovaimolta. Harmitus johtui siitä, että kyseinen liike ja siellä häärinyt nainen olivat uskomattoman ihania! Alkuun hän esitteli meille miesten pukujen historian ja sen jälkeen hän toi jokaisesta historian vaiheesta J:lle sovitettavaksi puvun takin. Ihastuttiin heti kättelyssä tähän kaikkein vanhimpaan takkimalliin, jonka pohjalta lähdettiin rakentamaan J:lle asukokonaisuutta. Ja voi vitsi, kyllä näytti oma pikkuveli sitten komealta ja ihan oikealta herrasmieheltä. Vuokraamon naisen kanssa naureskeltiinkin, että kyllä tässä puvussa on vaan jotain sellaista Mr. Darcy tyylistä romantiikkaa. Sisko vieressä hehkutti toistuvasti: "Tää on ihan kuin Vampyyripäiväkirjoista!" (ja kyseessä tosiaan isosisko...:)) Mun mielestä on myös todella hienoa, että J on sellainen poika joka uskaltaa käyttää pukeutumisessa värejä ja tehdä muutenkin rohkeita ratkaisuja: nytkin vuokraukseen lähti pinkki liivi ja todellakin kaikki röyhelökaulukset jne. Harmittaa kun ei ole kuvaa tästä puvusta, mutta koitan saada niitä tänne sitten keväällä, kun tanssit on tanssittu (tästä tulikin mieleen, et mitäs laittaisi itse silloin päälle? Hmm...)

Kun vuokraus oli saatu kivuttomasti ja yllättävän helposti suoritettua pyörittiin hetki kaupungilla. Mulle tarttui mukaan Ginasta yksi huivi, eikä oikeastaan muuta. Käytiin myös askartelukaupasta hakemassa matskuja meidän perheen tulevien vauvojen onnittelukortteihin. Lopulta päästiin vihdoi ja viimein (nälkäisinä, väsyneinä ja ärtyneinä) itse silakkamarkkinoillekkin. Kaunis syksyinen sää oli saanut ihmiset todellakin liikkeelle. Nähtävää ja maisteltavaa oli tosi paljon, mutta juurikaan ei pystynyt pysähtelemään siinä ihmismassassa. Näin niin hyvännäkösiä kalaruokia, että melkeen itkettää edelleen ajatella niitä. Maistoin myös niin hyviä suolakurkkuja, etten edelleenkään tajua miten suolakurkku voi maistua niin taivaallisen hyvältä. Varsinkin kun normaalisti vihaan säilöttyjä kurkkuja!

Iltapäivä menikin sitten kotona sohvalla nukkuen. Olin ihan tajuttoman väsynyt ja päätäkin särki, mutta onneksi iltalenkki tuntuu auttaneen hiukan. Vielä voisi hetken kattella telkkaria (sain True bloodit katottua, mitä mä nyt teen!?!?) ja sitten kömpiä nukkumaan. Taas. Huomenna olisi kiireinen päivä luvassa. Taas.

Puspus ja kauniita unia ihmiset!