Zzz...

S: Kaivoin joulun kunniaksi kaapin perukoilta Viivi&Wagner lakanat, jotka ostin tähän kämppään muuttaessani joskus parisen vuotta sitten, mutta jotka eivät syystä tai toisesta koskaan päässeet käyttöön asti. Nyt kun lakanat pääsivät sänkyyn asti, rakastuin ihan totaalisesti niiden hassunhauskaan printtiin. Ilmeisesti myös muita vaikutuksia, kuin pelkkä rakastuminen lakanoilla on ollut, sillä allekirjoittanut on lomalla ollessaan nukkunut kevyitä 12 tunnin yöunia ja vielä toisinaan 4 tunnin päiväunet kaiken tämän päälle. Vähän väsyttää tämä loppuvuosi ja jatkuva pimeys?

Halusin joulun kunniaksi heittää myös päälle kivat yökkärit. Vaikka sovittelin päälleni jo kaunista kauniimpaa satinista yöpaitaa, totesin että tunnen oloni enemmän omaksi itsekseni rennossa flanellipyjamassa. Aattona kotiin tullessani riemu oli aika katossa (eikö se niin mee että hullulla hauskat huvit, idiootilla ilmaiset??? :)), kun aamulla väkertämät kiharani olivat pysyneet kerrankin koko päivän. Käytinkin loput illasta leikkien kameralla, kun oli vaan niin hauskaa kun olin kuin jostain Seppälän pyjamamainoksesta tipahtanut. Harvoin sitä nyt oikeasti kukaan on hiukset laitettuna ja meikit naamassa pyjama päällä heilumassa... Eli vähän erilaista "asukuvaa" näin rennonlötkeän loppuvuoden kunniaksi! :)

Hyvää Joulua!

Eihän se koristeltuna ole kovin ruma? Eihän??? :)

"Pienet töppösten jäljet lumessa näin - kaksi tonttua kulki käsikkäin.

Ohi on kiire tonttujen, nyt on aika rauhan ja rakkauden!"

Hyvää Joulua kaikille!

Myös karvakorvat Stella ja Saku toivottavat kaikille ihanaa joulua!

Tyttöystävähaaste

S: MouMoun kehittelemästä blogihaasteesta innostuneena tahdoin itsekin lähteä täyttelemään vastauksia tähän haasteeseen. Tarkoituksena siis on kertoa viisi faktaa itsestään tyttöystävänä. Ei haittaa vaikka siviilisääty olisi mitä, täytelkää silti. Äärettömän hauskaa olisi päästä lukemaan myös muiden vastauksia, eli linkiteltää omianne, jos innostutte myös vastaamaan haasteeseen.

Pariskuntana ei tarvitse nyhvätä yhdessä. Rakastan yhteistä aikaa sen tärkeän toisen kanssa ja välillä on aivan huippua nyhvätä kotisohvalla kahdestaan katsellen leffaa ja jutellen totaalisen päättömiä juttuja. Rakastan tätä niin paljon, että välillä unohdan kokonaan oman aikaisemman elämäni ja uppoudun siihen yhdessäoloon. Mutta. Tarvitsen omaa tilaa. Ja tarvitsen sitä toisinaan paljon. Olen suurimman osan aikuiselämästäni viettänyt yksin, enkä todellakaan osaisi kuvitella jakavani arkeani 100% kenenkään kanssa. Myös silloin, kun tahdon lähteä kavereitteni kanssa viihteelle, tahdon todellakin lähteä kavereitteni kanssa, en pariskuntana. Silti mielestäni täydellinen ilta viihteellä tarkottaisi loistavaa ja riehakasta iltaa ulkona tyttöjen kanssa, jonka jälkeen saisi kömpiä sen oman kullan kainaloon nukkumaan. Ja tietty myös krapuloida seuraavan päivän kerraten edellisen illan kaikki parhaat palat.

Asioista pitää voida keskustella. Ei liene kenellekään enää tässä vaiheessa yllätys, että mulla on erittäin paha taipumus analysoida kaikkea miesten sanomaa ja tekemää toisinaan aivan liikaa. Varsinkin silloin jos suhteessa on pienikin kriisi, alan analysoida kaikkia vanhojakin juttuja. Ja mulla on norsun muisti tällaisissa asioissa. Siispä, kaikista asioista pitää pystyä keskustelemaan. Eniten maailmassa vihaan sitä, jos toinen vaan tekee katoamistemput eikä vastaa viesteihin tai puheluihin. Ymmärrän, että vihaisena ei aina huvita, mutta tämmöinen käytös ajaa mut ISOON ahdistukseen, joka ihan oikeasti horjuttaa mun perusluottamusta koko mieheen. Jos siis haluaa onnistua mun kanssani elelemään pitää löytyä avoimuutta, kykyä keskustella ja sietää neuroottista ja ylianalysoivaa minua. Jos pystyy tähän, saa mun sydämen tykyttämään ja kovaa.

En ole kotitalousihme. Tykkään laittaa ruokaa ja siivoaminenkin sujuu toisinaan, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin miehen kotiorja. Itseasiassa jos lähdetään miettimään mun parisuhteita, niin kummassakin parisuhteessa mies on hoitanut sen kokkaamisen pääasiallisesti (ja erittäin kunnialla, kiitos siitä!) ja mä oon tiskaamista lukuunottamatta oikeastaan säästynyt kotihommilta. Musta on myös erittäin seksikästä, kun mies osaa laittaa hyvää ruokaa ja haluaa kokata mulle. Tahtoisin myös itse osata laittaa ruokaa hyvin ja kokata miehelle tyyliin pihvit ja punaviinikastikkeet. Ehkä mä vielä jonakin päivänä opettelen, mutta siihen saakka jos tahtoo syödä mun tekemää ruokaa joutuu päätymään ihan perus makaroonilaatikkoon.

Ymmärrä mua. Mä olen toisinaan vaikea ihminen. Siis ihan helkkarin vaikea. Mä oon sellanen tapaus, että voin nauraa ja itkeä samanaikaisesti, enkä tiedä syytä kumpaankaan. Välillä mulle myös tulee vaan outoja oloja, jolloin tuntuu että jokin on vialla, vaikka en osaa kertoa että mikä on. Tämmösinä hetkinä mä kaipaan vaan sitä, että joku pitää sylissä, silittää hiuksia ja toteaa, että sit kun oot valmis puhumaan, ni puhutaan. Muutenkin se, että mies kyselee mun ajatuksista, fiiliksistä ja vaikka ihan kuulumisista, on vaikuttavaa. Se, kun mulle toteaa, et "kerro lisää" on aika varma tapa saada mut hymyilemään sisäisesti.

Näytä mitä tunnet. Aina niitä kauniita asioita ei tarvitse sanoa, monesti teot kertoo paljon enemmän. Mä oon pohjimmiltani romantikko ja vaikka saatan ääneen todeta et "no jo on sokerista" niin samalla oon luultavasti aivan pähkinöinä. En odota kynttiläillallisia ja serenadeja ikkunan alla. Ohimennen annettu suukko, pieni hellä hipasu ja yllätyksellinen illanvietto meille kahdelle on mulle asioita, jotka merkitsee paljon. Itse yritän tietty pyrkiä samaan. Mun on välillä vaikea verbalisoida mun tunteita, mutta sit taas mun teot paljastaa tunteet jo paljon ennen kun kykenen niistä ääneen kertomaan.

Joulupukin pikku apuri

S. Terveiset täältä pölypallojen ja karvojen keskeltä. Joulusiivous on kovasti käynnissä edelleen ja silti musta tuntuu, että mitä enemmän mä siivoan, sitä enemmän tää asunto muuttuu likaisemmaksi. Oon kahlannut lävitse keittiön ja varaston ja saanut molemmat kunnialliseen järjestykseen, mutta vielä pitäisi tehdä perus lattianpesut sun muut. Onneksi on vasta keskiviikko!

Siivous on vienyt musta mehut sen verran pätevästi, että kiinnostusta ruuanlaittoon ei juuri oo ollut. Onneksi vanhemmat asuvat lyhyen matkan päässä, niin voi kätevästi kutsua itsensä ruoka-aikaan kylään :). Siinä missä eilen vielä pikkuveli ja isä lähinnä naureskelivat sille, kun tarjouduin lähtemään avuksi joululahjaostoksille, niin tänään mut revittiin autoon ruokalautasen äärestä. Ilmeisesti yksi nukuttu yö oli konkretisoinut herroille, ettei niillä todellakaan (kuten ei suurimmalla osalla muistakaan miehistä) ole hajuakaan siitä, mitä nainen haluaa. Onneksi olen tällainen pelastava enkeli ja suostuin lähtemään ostosreissulle mukaan. Mikä sinäänsä ei tietenkään ole kauhea uhraus, koska haloo, mikä olisi kivempaa kun päästä ostelemaan kaikkea ihanaa ja laittaa kassalla joku muu maksamaan!

Sokokselle marssiessani törmäsin seinään. En kirjaimellisesti, vaan seinämään, joka koostui miehistä. Samanlaisista epätoivon täyttäneistä miehistä, kuin perässäni raahautuneet kaksi verisukulaistani. Sitä tuskahien ja paniikissa harhailevien katseiden määrää! Jotain ihan käsittämätöntä. Teki oikeasti mieli pysähtyä ja kysyä, että saisinko mä auttaa. Okei, en ala väittämään, että tietäisin mistä jokaisen tyttöystävä tai vaimo tykkää, mutta veikkaan että mulla voisi olla jonkinlainen haju asiasta. Ja vaikka myyjien ammattitaito on omankin kokemukseni mukaan huippua, yrittävät he myös tavoitella taloudellista etua ja myydä sen kalliimman hajuveden tms. välittämättä välttämättä sen enempää siitä sopiiko se lahjan saajalleen. Itse taas pidän ihan huipputärkeänä sitä, että lahjan saaja on lahjanhankinnassa lähtökohtana.

Tämän havainnon innoittamana kokosin ylläolevan pienen kollaasin siitä, mitä sinne lahjapaketteihin mahdollisesti voisi kääriä tänä jouluna. Ja jos joku sukulainen sattuu lukemaan, eikä ole vielä lahjaa mulle ostanut, niin kiitos, mulla saa ostaa noista ihan minkä vaan :)

"Vaikkei tätä taloa vielä edes hyvällä tahdolla kai taloksi tunnista..."

S: Jouluvalmistelut täydellä teholla käynnissä. Onnistuin ostamaan torstaina kaikki joululahjat. Supertehokas kun olin, meni koko projektiin kolmisen tuntia. Tähän aikaan sisältyi myös runsaasti lahjojen ostelua itselle. Hupshups.

Perjantaina jatkettiin jouluvalmisteluja ja tälläkertaa keittiön puolella. Tarkoitus oli leipoa kavereille lahjaksi piparkakkutalot ja itselle pastejoita ja tähtitorttuja. Ihan helppo homma, kaupasta vaan tarvittavat vermeet ja sitten hommiin. Tähtitortut ja pastejat sujuivat vuosien rutiinilla ilman mitään ongelmia, mutta piparkakkutalojen kohdalla iski pieni paniikki. Itelläni ei siis ollut mitään muotteja, koska äitini on jo vuosia onnistunut rakentamaan perheemme piparkakkutalot tällä tyylillä. Joten hommanhan pitäisi olla mulla geeneissä tai jotain? Hetken tuskailun jälkeen aloin leikkelemään osasia taikinasta ja olin itseeni NIIN tyytyväinen. Ihan helppoa hommaa. Tuotokset uuniin ja kohta päästäisiin kokoamaan ja koristelemaan upeimmat piparkakkutalot ikinä.

Jotain tällaista ajattelin saavani aikaan...
Kuva: Weheartit

Tai jotain tällaista, pientä ja vaatimatonta!
Kuva: weheartit

No, kun osaset palasivat uunista iski paniikin toinen osa. Eihän nää voi millään sopia yhteen? Ajattelin vaan, että ei se mitään, pistetään koristeita reilusti, niin kyllä tästä vielä nättiä jälkeä saadaan aikaiseksi...

Ja lopputulos oli tällainen! :)

Oikeasti... Nää näyttää siltä kun leipurina olisi toiminut joku 4 vuotias hiukan vajaaälyinen tapaus...

Jos piparkakkutalon osasia yhteen liimaillessa alkaa päässä soida Leevien "Vasara ja Nauloja" tietää aika faktaksi, että nyt ei mene hyvin. Siinä kohtaa kun toisen talon katto hajosi käsittelyssäni miljoonaan osaan, totesin että ehkä tämä käsityöihme ostaa kavereilleen kaupasta jotain valmista...No loppujen lopuksi, koska tekemäni pastejat olivat ihan sikahyviä (Hahaha! In your face ihmiset, osaan sittenkin!) saivat kaverit lahjaksi kasapäin niitä.

soy!

e: antti oli lauantaina krapulapäissään yllättänyt itsensäkin ja oli käynyt kebabin sijaan kaupasta hakemassa soijarouhetta josta oli sitten tehnyt bolognesia.mä sain töistä kotiuduttuani vielä hiukan rääppeitä ja nams kun oli hyvää! believe it or not. no, me ollaan nyt sit hiukan innostuttu ja tehtii myös pitsaa ja tänään makaroonilaatikkoa. sen lisäksi, ettei eroa jauhelihaan huomaa ellei sitä osaa etsiä, niin toi soijarouhe on myös ihan älyttömän edullista! ollaan tosta yhdestä varmaan puolen kilon pussista tehty noi kaikki edellämainitut pöperöt ja siitä on mennyt ehkä kolmasosa. hintaa siis jotain pari euroa tuolla pussilla! vegeily on halpaa.

huomenna vois taas kehitellä jotain uutta! kaks päivää koulua ja kaks tenttiä mut mulla alkaa tää lukeminen tulla jo hyvin vahvasti korvista ulos.. ole jo ylihuominen. tänään oli kolme tenttiä joista ainakin yksi, hyvässä lykyssä kaksi lähtee uusintaan. jee!

mut ei auta muutaku back to this:

hihi paavo on paras!

Panosta vai pihistä?

S: Oon aiheuttanut itselleni taas pakkomielteen, joka tulee käymään kalliiksi mun pankkitilille. Ja kukaan ei varmaankaan ylläty ihan kamalasti, kun kerron että kyseessä ovat korkkarit. Eikä mitkä tahansa korkkarit, vaan Sam Edelmanin (Ei, ei se laulaja, pölöt!) Lorissat. Täyttä rakkautta!

Come to mama! <3

Lorissa

Sam Edelmanin Lorissat

No joo, on varmaan aika itsestää selvää, että mulla ei ihan heti tule olemaan varaa maksaa korkkareista tollasta summaa. Mutta jos eläisin todella säästeliäästi ja kiltisti, niin jonain päivänä olisi. Mutta kuten ehkä jotkut teistä tietävätkin Salla ja kärsivällisyys eivät vaan sovi samaan lauseeseen. Varsinkin kun tarjolla olisi oikotie onneen.

Satuin näet Nellyn sivuja selaillessani löytämään Forget Your Boyfriend nimiset kengät, jotka krhm, aika epäilyttävästi muistuttavat eräitä korkkareita, joita allekirjoittanut kuolailee kuumeisesti. Kyseisellä Nellyn kenkäparilla on luonnollisesti hintaa vain murto-osa siitä, mitä aidolla tuotteella, mutta vahvasti uskon myös, että laadun kanssa on sama juttu. Ja tunnetustihan köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa.

Forget Your Boyfriend A.K.A kopiot

Joten. Aitoa tavaraa joskus myöhemmin vai feikkia halpistuotetta heti pian nyt!?

(Kuvat: endless.com, nelly ja google)

The Girl with the Dragon Tattoo

S: Lisbet Salander on cool. Siinä naisessa on vaan munaa ja sisua enemmän kuin monissa miehissä yhteensä. Ja en ole ainoa, joka on tätä mieltä, sillä myös vaateketju H&M on ilmeisen innostunut kyseisestä naisesta ja lanseeraa tulevan elokuvan pukusuunnittelijan kanssa yhteistyönä erikoisvaatemalliston. Trish Summervillen suunnittelema Dragon Tattoo mallisto tulee myyntiin 14.12 sekä netissä, että valituissa kaupoissa.

Luin kyseisestä vaatemallistosta jo aikoja sitten netistä ja silloin toivoin sormet ja varpaat ristissä, että mallistossa tulisi olemaan edes yksi laukku, mutta ei! Ainoa laukku joka mallistossa on mukana, on selkäreppu. Mutta en silti ole erityisen pettynyt, sillä mallistoon kuuluu todella mielenkiintoisia ja hauskoja vaatteita, jotka voisin kuvitella myös omaan vaatekaappiini, vaikka pukeutumistyylini ei pääsääntöisesti olekaan niin synkkä kuin malliston esikuvana toimineen Lisbetin. Mitäs tykkäätte esimerkiksi näistä tuotteista?

Oma ehdoton suosikkini koko mallistossa on tuo nahkatakki! Aivan älyttömän upea. Jos en edelleen vannoisi uskollisuutta omalle nahkatakilleni, kotiuttaisin tuollaisen itselleni välittömästi. Nyt kyseinen takki on vähintään "harkitaan" listallani.

Mitkä ovat teidän suosikkinne mallistosta? Entä olisiko toiveita vastaavien mallistojen suhteen, eli kenen pukeutumistyyli inspiroi sinua?

(Kuvat: hm.com)

Pikkujoulut

S: Vietettiin työpaikan pikkujouluja edellisenä viikonloppua Turun yöelämässä. Tällaisina hetkinä sitä voi olla erittäin onnellinen siitä, että on päätynyt kyseiseen puljuun töihin, sillä samasta yrityksestä löytyy Ellan lisäksi lauma aivan mahtavia ihmisiä, joiden kanssa on takuuvarmasti kivaa! Ja kivaahan me todella pidettiin.

Ella on tässä niin supersöpö oma itsensä, että oli pakko laittaa tänne, vaikka luulen että se tulee inisemään jotain siitä, että sen naama kiiltää...

Oltiin molemmat Ellan kanssa oltu tosiaan aamu töissä ja kauhealla kiireellä sitten säntäsin töistä kotiin ja suihkuun, ennen kuin Ella pääsi tuntia myöhemmin töistä ja tuli hakemaan mut kotoa. Ellan luona sit laittauduttiin valmiiksi ja suunnattiin taksilla kohti keskustaa ja Galaxia. Juu, luitte oikein. Sitä baaria, mihin meiltä kummaltakaan ei vielä ikä todellisuudessa riitä ja meidän yhteenlaskettu ikäkin on varmaan aika keskiverto käviän luokkaa... Syötiin hyvää jouluruokaa, maisteltiin viinejä ja drinkkejä ja juteltiin loistavien tyyppien kanssa. Jossain vaiheessa iltaa päädyin myös tanssilattialle harjoittelemaan sitä perinteisempää tanssimuotoa. Hyvinhän se alkoi loppua kohden jo sujua, kiitos vaan opettajana toimineelle kollegalle!

Olen kassialma ja selkeästi hieman huolissani miten kameralleni käy vieraissa käsissä...

Illan loppupuolisko vietettiin alakerrassa kuunnellen Poets of the Fallin keikkaa ja täytyy sanoa, että hienoa settiä pojat vetivät. En oo kyseistä bändiä juuri kuunnellut, mitä nyt radiosta näitä hittejä mitä heiltä löytyy, mutta bändi toimi ihan mahtavasti livenä. Suosittelen! Ja ton herkullisen pipopään saa postittaa mulle ihan milloin vaan ;) Melkeen tuli erään työkaverin kanssa hukuttua omiin kuolalammikoihimme, kun vähän läähätettiin tanssilattialla...

Pipopään voi toimittaa allekirjoittaneelle. Noin niinku talvi-iltojen lämmikkeeksi ;)

Päädyttiin jostain mystisestä syystä vielä vaihtamaan baaria, vaikka meno oli ihan hyvä tuolla aikuisten baarissakin. Loppuilta meni joraillessa ja taksijonossa kiukutellen. Joulukuun tuuli hameen alla ei tunnu kivalta! Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun kaverin kissat tuijottaa mua jokseenkin kauhuissaan olevina. Ei vissiin kannattaisi mennä nukkumaan meikit naamassa :)

Harmittaa kun tuli taas heiluttua enemmän tuolla kameran toisella puolella niin ei oo kunnon asukuvaa tosta mun mekosta. Se on ihana <3 Rakastuin ihan totaalisesti ja tulee varmasti käytettyä myöhemminkin. Oon tyytyväinen että valkkasin tuon harmaan, enkä sitä mustaa, kun kaupassa olin niin kahden vaiheilla. Vähän vaihtelua sen perus pikkumustan (jota niitäkään ei mun kaapista kauheasti löydy) sijasta. Mites teillä, onko tullut pikkujouluja juhlittua ja jos on niin miten ja missä? :)

Hello Hello

S: Kyllä, edelleen hengissä. Voisin pahoitella tähän alkuun sitä, että viime päivityksestä on aivan naurettavan kauan aikaa ja keksiä miljoonia syitä, miksi näin, mutta totean vain, että jos olisin tahtonut päivittää tänne jotain, olisin voinut niin tehdä. Nyt vaan on ollut viime aikoina sellainen fiilis, etten ole tahtonut. Vaikka haluankin voida jakaa täällä blogissa niin iloisia kuin surullisiakin asioita, olen katsonut parhaaksi jättää kirjoittamatta tänne ihan sen vuoksi, etten todella tiedä millä fiiliksellä mun pitäisi olla. Joka toinen hetki oon tosi onnellinen ja iloinen ja pyrin nojaamaan johonkin positiiviseen energiaan kun sitten taas toisella hetkellä huomaan itkeväni autonratissa niin rankasti, että hyvä kun en aja ojaan. Mutta siis. Hengissä edelleen.

Ellaa komppaan sen verran, että koulu tosiaan on viedä hengen multakin juuri tällä hetkellä. Sain tässä aamulla onneksi naputeltua erittäin pitkäpiimäisen oppimispäiväkirjan pois alta ja syykin tähän on aika selkeä. Koneelle tullessani netti ei jostain syystä toiminut, joten sen sijaan että olisin käyttänyt aikani datailemalla internetin ihmeellisessä maailmassa, piti mun ihan oikeasti kirjoittaa sitä pirun oppimispäiväkirjaa! Kuusi sivua tuli naputettua melkoisella tahdilla, kun ei voinut välissä käydä tsekkaamassa ihmisten blogipäivityksiä, lukemassa foorumeita, stalkkaamassa ihmisiä feisbuukissa tai muuta vastaavaa. Kuitenkin olisi tossa ensi viikolla vielä luvassa kaksi tenttiä, jotka (tyhmänä) menin siirtämään viime kuulta tänne. En oo aloittanut lukemaan, mutta lupasin pyhästi itselleni oikeasti lukea viikonloppuna. Oikeasti. Ihan varmasti!

En oo saanut aikaseksi ostaa yhtäkään joululahjaa. Oikeastaan oon luvannut itselleni että ensiviikolla aloitan tän jouluhässäkän ja nautin sitten kunnolla kun koulusta on ohjelma jo loppu eikä oo kuin töitä enää. Jotain suunnitelmia lahjoista sentään (onneksi) jo on. Ja itsellenihän olen keksinyt kaikkea kivaa myös :)

Että sellasta. Kiirettä pitää, vaikka on joukkoon mahtunut kaikkea kivaakin, kuten leffailua, teatteria ja yrityksen pikkujoulut, josta hiukan lisää omassa postauksessaan. Mitäs teille kuuluu?

hikipinko

e: joo, hei kättelyssä tää pahoittelee poissaoloaan. näin joululoman kolkuttaessa luonnollisesti loppuvat kaikki kurssit samaan aikaan, josta seuraa kaikkien palauttamattomien harjoitustöihden ehdottomat deadlinet ja tietty kaikki ihanat kokeet. myönnän siis että koulu vie must mehut. se vähä aika mitä jää iltaisin yli, tekee mieli vaan maata sohvalla ja syödä sipsiä. onneksi, voi onneksi, tätä julmuutta kestää enää vain pari viikkoa. huh! sit lupaan joskus kirjoittakin taas :)

 

samaistun.

kuvat we<3it