Iholla

S: Hei taas, pitkästä aikaa.

Eilen alkoi Subilta uusi sarja, Iholla. Itse olen odottanut kyseistä sarjaa kovasti ja mielenkiinnolla, sillä tämänkaltainen ohjelma ei voi olla muuta kuin psykologisesti äärimmäisen mielenkiintoinen. Ja voi vitsit, en todellakaan joutunut pettymään. Ensimmäisiä fiiliksiä heti "woun" jälkeen oli "mun on NIIN pakko hankkia kamera ja alkaa kuvaamaan". Seuraava ajatukseni oli kuitenkin hämmentävä. Eikö mulla pitäisi olla jo tapa ilmaista itseäni, jättää jälkiä tähän maailmaan?

Kirjoittaminen on ollut mulle aina luonnollinen tapa ilmaista itseäni. En oo koskaan ollut mikään aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja, mutta kun aikoinani kävin lävitse rankkaa vaihetta erässä ihmissuhteessa, kaverini kehoitti mua kirjoittamaan asiasta tavallaan kirjettä tälle toiselle osapuolelle. Toi "kirje" on nyt venynyt mun koneella olevaksi tiedostoksi, joka kattaa lähemmäs sata sivua tekstiä viimeiseltä neljältä vuodelta eikä todellakaan enää pelkästään tälle henkilölle jonka sen kirjoittamisen aikoinaan aloitin. Ja kyseinen "päiväkirja" on mulle aarrettakin tärkeämpi. Hyvä syy pelastaa kannettava jos tulipalo iskee.

Tän blogin suhteen olen aina ajatellut, että kyseessä on vaan "kevyttä hömppää" kovan elämän vastapainona. Vasta eilen mä tajusin, että näin ei pitäisi olla. Mitä mä pystyn antamaan kenellekään lukijalle, jos mä en kerro elämästäni rehellisesti? Tai no niin rehellisesti kuin nyt on fiksua vuodattaa tuntemattomille ihmisille netin välityksellä ;) Toki mä en halua myöskään sitä, että tuun tänne kolmesti päivässä itkemään sitä miten paskaa elämä vaan taas on, mutta silti. Haluan kirjoittaa rehellisesti omista fiiliksistäni ja elämästäni. Tän olisi varmaan pitänyt olla mulle selvää alusta asti, mutta ilmeisesti näin ei oo ollut.

Kuten varmaan joku tästä jo ehti tajutakin osasyynä viimeaikaiseen (ja oikeastaan kun lähtee miettimään niin tosi moneen muuhunkin) hiljaisuuteen täällä blogin puolella (siis mun osaltani, en tietenkään voi puhua Ellan suulla) ovat olleet mun huonot fiilikset. Mikään ei oo erityisesti vialla, mutta samalla tuntuu että kaikki. Tää fiilis on oikeastaan todella paljon samanlainen kuin mulla oli viime keväänä ja oikeastaan monilta osin kyse on myös samoista asioista, jotka mua vaivaa. Edellinen postaus valotti varmaan ainakin osin tätä mun fiilistä, mutta kuuluu tähän myös paljon muuta. Oon melko sekaisin mun tunteitteni kanssa ja samalla mun elämässä tapahtuu muutoksia, joille mä en voi mitään. Ja kaikki tää tämmöinen hämmentää ja pelottaa pientä ihmistä ihan kamalasti :)

Tällä kirjoituksella ei varsinaisesti varmaan ollut mitään pointtia, muuta kuin kertoa se, että yritän parantaa pahan tapani vältellä tätä blogia vain siksi, että fiilis ei ole niin "jeejee" ja kirjoittaa ihan rehellisesti elämästä, vaikka se juuri sillä hetkellä olisikin pelkkää alamäkeä ja pilvipeitettä. Toivon kuitenkin, että jaksatte mukana silti. Nyt tämä nainen lähtee pistämään elämäänsä vielä hieman enemmän solmuun! :)

Ps. Tsekatkaa tuo "Iholla" jos ette vielä ekaa jaksoa katsoneet. Uskon että tykästytte, ihan loistava sarja! :)