Run Forrest run!

S: Muistatteko kun parisen viikko sitten hehkutin, että nyt on kiireet ohitse. Miten väärässä olinkaan. Kalenterin sivuilta löytyy jälleen enemmän tekstiä kuin laki sallii. Yllättävää kyllä, olen onnistunut pysymään aika hyvin aikatauluissani eikä pääkään ole vielä pahemmin hajoillut. Luulempa, että tuolla ulkona olevalla mahtavalla kelillä on näppinsä pelissä tämän suhteen.

Puhelin jo joskus kauan kauan sitten siitä, miten olen yrittänyt kovasti lisätä liikunnan osaksi elämääni. Kiire on taas estänyt mua ehtimästä menemään salille tai jumppaan (lukekaa: olen valinnut mielummin sohvan ja suklaan) ja tämä näkyy paitsi laskeneena kuntona, myös mielialassa ja vyötäröllä. Niimpä kun ystäväni Henna (tai siis toinen Hennoista) ehdotti, että alettaisiin yhdessä käymään hölkkäilemässä ja pikkuhiljaa nostettaisiin juoksukuntoa itsellemme, innostui ajatuksesta todella. Henna kuitenkin totesi samantien, että "sitten sun Salla kyllä täytyy hankkia uudet kengät". Ai miten niin, eikö nää mun ylä-asteella ostamani jotkut lenkkarin tapaiset käy? Ei vissiin :D Kyseiset kengänrutkut ovat koko perheeni yhteinen naurunaihe ja vihdoin ja viimein mäkin alan olemaan valmis irrottamaan noista ah, niin mukavista, mutta jäätävän näköisistä kengistä. Asiallahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kengistä on kulunut pohja puhki? :)

Vaikka kärsinkin edelleen akuutista rahapulasta, päätin nyt panostaa itseeni ja hankkia kunnolliset juoksukengät. Joten eilen marssittiin Hennan kanssa Myllyyn ja koluttiin kauppakeskuksen jokainen urheiluliike lattiasta kattoon. Okei, myönnetään että aina meillä ei ollut hakusessa se juoksemisen kannalta parhain kenkä, kriteereinä kun toimi välillä mm. "nää on söpöt!" "näissä on hauskan väriset pohjat, voit sit kattella mun pohjia kun juoksen sun edellä!" ja "Oih, ne on pinkit!". Lopulta kuitenkin löydettiin samasta paketista sekä laadukkaat, söpöt, että edulliset kengät. Nää liilat adidakset saa siivittää mun kevyitä (joo, niin varmaan) juoksuaskelia lenkkipoluilla. Vielä en ole päässyt kenkiä kokeilemaan, sillä eilinen liikunnallinen osuus suoritettiin ratsastamalla kahjoa hevosta ja tänään hikoiltiin pumpissa. Mutta huomenna, jos kroppani niin suo, ajattelin potkaista uudet popot jalkaan ja heittää kylällä rundin. Tästä se lähtee, kesäkuntoon 2020 tai jotain.

Pakko vielä loppuun hetki hehkuttaa tuota ihanaa kevättä ja kukkien väriloistoa. Mä meinasin lentää pyllylleni yksi päivä, kun noi kaikki croocukset kukki niin kauniisti. Ja tiedän olevani hieman hullu, mutta tiedättekö mikä mulle tulee tosta nurmikosta tällä hetkellä mieleen? Se Teletappien koti :D Sielläkin oli tollasia random kukkasia keskellä tasaista nurmikkoa.

Nyt tää Teletappi suuntaa muihin tehtäviin, mutta palaillaan taas pian. Mun pitää ainakin esitellä teille mun uudet pinkit aurinkolasit, jotka luultavasti tuhoan jo Vappuna.

Got a package!

S: Kerroinkin tuossa aikaisemmassa postauksessa, että jossain päin maailmaa kotiani kohti seilaa paketti täynnä Tigin hiustuotteita. Nyt paketti on vihdoin ja viimein saapunut perille, joten on aika esitellä teille tilaamani tuotteet ja kirjoitella kokemuksiani kyseisestä nettikaupasta tilaamisesta.

Tein ensimmäisen tilaukseni Lookfantastic sivustolle noin kuukausi sitten. Päädyin kyseiseen yritykseen, sillä netistä lukemani käyttäjäkokemukset suosivat kyseistä sivustoa enemmän kuin esimerkiksi Feelunique sivustolla tehtyja tilauksia, sillä vaikka molemmat yritykse sijaitsevatkin briteissä, Feeluniquen sijaitsee Kanaalisaarilla ja näin ollen varsinkin isommat tilaukset saattavat jumahtaa tulliin.

Tehdessäni tilausta olin kuin lapsi karkkikaupassa. Ihan oikeasti, miten tyhmä olen ollut jo vuosia, kun olen ostellut hiustuotteita suomesta, vaikka ulkomailta samat tökötit saa puolet halvemmalla, kotiin kuljetettuna ja ilman postimaksua. Lisäksi valinnanvaraa on ja PALJON. Tiesin tarvitsevani ainakin vaurioituneille hiuksille tarkoitetun shampoon ja hoitoaineen sekä lämpösuojan hiuksilleni. Tähän saakka olen käyttänyt Tigin Bed Head sarjan tuotteita värjätyille hiuksille, mutta nyt kun on pään vaalennusprosessi menossa huomaan hiusteni kuivuneen ja haaroittuneen, joten selkeästi tarvitaan tehokkaampaa hoitoa kutreille. Vanha lämpösuojani taas oli päässyt loppumaan ja halusin kokeilla vaihteeksi jotain uutta. Siispä metsästämään.

Päädyin tilaamaan Tigin Bed Head Urban Antidoyrd Resurrection sarjan shampoon ja hoitoaineen. Kyseistä sarjaa löytyi ainakin tilausta tehdessäni isoissa 750ml pulloissa ja settinä, joten mikäs sen kätevämpää. Tigin sivuilta olisin löytänyt vaikka mitä kivoja heräteostoksia, mutta lopulta ainoa heräteostos joka tilaukseen tarttui oli Tigi Bed Head Control Freak serum, jolla olisi tarkoitus saada apua mun pörrötukkaan, silloin kun tahtoisin sitä suoristaa. Lämpösuojan valitseminen ei sitten ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Lopulta päädyin lähes arpoen GHD:n Heat Protect spray:hyn, joka ei ainakaan ollut hinnalla pilattu.

Tilauksen tekeminen oli helppoa ja maksu tuotteista lähti tililtäni vasta kun tuotteet olivat menneet lähetykseen. arvioitu tuotteiden saapumisaika oli muutama arkipäivä. Joten sitten odottelemaan. Ja odotella sainkin. Lähipostin työntekijät varmaan pitivät mua jo hulluna, kun kävin kyselemässä sieltäkin, olisiko minulle mahdollisesti saapunut pakettia. Lopulta kuitenkin päädyin lueskelemaan yrityksen sivuja tarkemmin ja siellä kerrottiin, että jos ulkomaille lähetetty paketti ei saavu perille, pitää odottaa että tilauksen lähetyksestä on 20 päivää ja ottaa vasta sitten yhteyttä. Päätin, että jos paketti ei ole luokseni saapunut 20. päivä niin sitten lähden ottamaan yhteyttä yritykseen.

Lopulta paketti kuitenkin saapui alkuviikosta. Ja missä kunnossa. Vielä postilaatikossa lötkötellessään kaikki näytti olevan hyvin. Kun sitten noukkisin paketin kainalooni tajusin sen tuoksuvan hyvältä. Vähän liian hyvältä suhteessa siihen, että paketti oli kuitenkin pakattu muoviin ja sen jälkeen laatikkoon. Pelolla ajattelin jo paketin sisältä löytyvän pelkkää muovin sirpaletta ja shampoota.

Lähempi tutkailu osoitti, että pakettini oli seikkaillut Bahrainissa, jossa postilaitos oli todennut paketin ottaneen osumaa ja sen vuoksi muovittanut sen, jotta loppumatka sujuisi turvallisemmin. Ihmekös tuo jos matka hiukan on kestänyt välillä britannia-suomi, kun välillä ollaan selkeästi käyty katselemassa hiukan maisemia: Bahrain kun ei mun mielestä ole mitenkään kovin loogisesti tuossa matkalla. Noh, muovin poistamisen jälkeen paketin miellyttävä tuoksu vain kasvoi. Paketti ei kuitenkaan ollut mistään kokonaan rikki eikä siitä vuotanut mitään ulos, eli positiivista. Lopulta paketin sisältä löytyi kaikki tilaamani tuotteet ehjänä, mutta kuorrutettuna Tigin shampooseen. Ilmeisesti ainakin shampoopullon korkin välistä oli vuotanut tavaraa ulos. Mietinkin, että voiko tuo johtua lentokoneessa tapahuvasta paineenvaihtelusta, sillä ilmeisesti mitään suurtaa määrää tavaraa ei hukkaan ollut päässyt. Kuitenkin sen verran, että kaikki purkit pääsivät uudessa kodissaan ensimmäiseksi kylpyyn! :)

Varsinkin tuosta mustasta GHD:n pullosta näkee hyvin, että pientä kuorrutetta on matkalla hankittu...

Shampoon ja hoitoaineen sekä lämpösuojan olen jo päässyt kertaalleen testailemaan ja tyytyväinen olen. Vaikka tuolla aikaisemmin hehkutin Aussien tuotteet maasta taivaaseen, ei Tigikään jää huonommaksi. Hiukset olivat ensimmäisen pesun jälkeen todella pehmeät ja silkkiset ja tuoksuivat miellyttävälle. Lämpösuojasta en toki osaa vielä kauheasti sanoa, mutta teki ainakin ensimmäisellä käyttökerralla vaikutuksen muhun: ei tehnyt hiuksista likaisen oloisia, vaan auttoi föönäämisessä eikä jättänyt hiuksiin vahvaa tuoksua. Nähtäväksi jää suojaako tuote myös lämmpöltä ja estää hiusten vaurioitumista niinkuin lupailee.

Koko porukka pesun jälkeen :)

No millaiseen lopputulokseen tulin sitten Lookfantastik nettikaupasta? Todella positiiviseen. Vaikka nyt sainkin odotella pakettia pidempään kuin olin kuvitellut, oli postitus kuitenkin ilmaista. Tuotteet olivat juuri sitä mitä odotinkin ja koko paketille taisi tulla hintaa suunnilleen saman verran, kuin mitä olisin joutunut maksamaan pelkästään tuosta shampoosta ja hoitoaineesta suomessa. Eli siis tiivistetysti: jatkossakin tulen tilailemaan kyseisestä yrityksestä tavaraa ja voin suositella yritystä myös muille!

Ja vielä loppuun kunnianosoitus niille postimiehille, jotka pakettiani ovat käsitelleet ;)

Onni on...

S:..syödä aamupalaksi mansikoita ja maitorahkaa. Nam <3 (mun vakkari mansikkamyyjä oli palannut Turun torille, tarkoittaako tää sitä että nyt on jo kesä?)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

On siis kevät...

S: Vitsit miten mahtava ilma ulkona - ja mä palelen sisätiloissa! En tiedä olenko tulossa kipeäksi vai mikä mulla on, mutta tuntuu että palelen nykyään koko ajan kun oon kotona. Samoin oon ihan hirmuisen väsynyt tai omistan ainakin todella hyvät unenlahjat. Tänäänkin heräsin jo paljon ennen kuin herätyskello soitti, mutta kun kello sitten lopulta soi, painoin sen sammuksiin ja ajattelin makoilla vielä hetken aikaa. Tuloksena se, että heräsin kaksi tuntia myöhemmin täydestä unesta ja totesin, että olisi varmaan korkea aika kömpiä ylös sängystä. Mun oli tarkoitus lähteä yliopistolle lukemaan tenttiin, mutta päätinkin jäädä kotiin lukemaan. Joskos sitten huomenissa oikeasti nousisi ajoissa ja saisi itseään sen verran niskasta kiinni että lähtisi johonkin täältä neljän seinän sisältä. Mulla ei selkeästi ole mitään itsekuria silloin, kun ei ole ihan pakko tehdä jotain. Taisiis sain mä tänäänkin ihan hyvin luettua, ei siinä mitään, mutta ku olin tosiaan suunnitellut tekeväni kymmenen muutakin juttua tänään kuin lukevani. Huihai, enpäs sitten tehnyt.

Ulkona tosiaan paistaa aurinko ihan täydeltä terältä, vaikka aamulla maassa oli lunta (!!!) ja taivas oli aivan musta. Mun pihalla on täysi kevät jo menossa, sillä olen istuttanut joka syksy tuohon mun pienelle nurmikaistaleelle crocuksia ja nyt ne kukkii aivan mahtavan näköisinä. Joka kerta kun olen ollut noissa istutushommissa, olen kironnut itseäni alimpaan maanrakoon, että miksi mä ostan tämmöisiä pirun sipuleita omaksi vaivakseni, mutta joka kevät tulee niin hyvälle mielelle kun ensimmäiset kukat alkaa kukkia. Jotain väriä tähän vielä aika harmaan-ruskeaan maisemaan. Terassilla taas kukkii vuorostaan lauma narsisseja, jotka sain synttärilahjaksi. Mulla on tänä keväänä menossa joku hullaantuminen keltaiseen ja nuo narsissit on muuten ihan täydellisen keltaisia. Tahtoisin juuri noitten värisen mekon ja itseasiassa tossa eräs päivä sellaista netistä kuolailinkin. Vitsit, tahtoo ostoksille!

Mistä tulikin mieleeni, että joku on saattanut ihmetellä mihin Ella on kadonnut. Edelleen on hengissä, ei hätää. Ollaan itseasiassa (toivottavasti) huomenissa menossa yhdessä kaupungille viettämään pitkästä aikaa ihan kahdenkeskistä tyttöjen aikaa, mitä ainakin mulla on ollut ihan hirmuinen ikävä. Ollaan toki nähty töissä ja muutaman kerran oltu viihteellä yhdessä isommassa porukassa, mutta eipä se oo sama asia. Ellalla on tosiaan pitänyt kiirettä koulunsa puolesta sen verran, ettei ole tänne kirjoittelemaan ehtinyt, mutta varmasti palailee jossain vaiheessa paremmalla ajalla ja inspiraatiolla. Me ollaan tätä blogia aloittaessamme jo sovittu, ettei kirjoittamisesta oteta liikaa painetta, vaan kirjoitetaan silloin kun ehditään ja siltä tuntuu. Tän on kuitenkin tarkoitus olla hauskaa, ei mitään hampaat irvessä väkisin väännettyä hommaa :)

Mutta nyt allekirjoittanut palailee hetkeksi tenttikirjan pariin ja lähtee sitten pitkälle lenkille ja nauttimaan tuosta ihanasta ilmasta. Palaillaan!

Himotuimmat

S: Edellisessa postauksessani avauduinkin hieman siitä, että oma vaatekaappi ei juuri nyt inspiroi pukeutumisen suhteen, eikä vaatekaapin remppaan ole juuri nyt rahaa. Tässä kuitenkin joitain juttuja, joita olen kesäksi itselleni kuolaillut ja joihin toivon ilmestyvän rahaa jostain maagisesti. Harmi kun hampulääkäri ei antanut mulle niitä mun visureita kotiin mukaan... Olisin voinut laittaa ne tyynyn alle ja odotella hammaskeijua ;)

1. Mul on niin loistava meno et tarviin aurinkolasit: Enkä mitkä tahansa aurinkolasit, vaan nyt on ehdottomasti pakkopakkopakko saada just tämmöiset! En yleensä ole tän mallisille laseille niinkään lämmennyt, mutta näissä nyt vaan on jotain tosi mystisen kiehtovaa. Ja tärkeintä on todellakin toi, että ne peilaa ihan täydellisesti. Luulin jo löytäneeni ihanat yksilöt, mutta valitettavasti H&M:n laseista näkyi lävitse liian selkeästi, eli toi peiliefekti ei ollut niin täydellinen kuin tahdoin. Nämä kyseiset lasit löydin Boohoo.com verkkokaupasta

2. Playsuit: Katselin ekan kerran kyseistä vaatetta Membersillä jo talvella, mutta silloin ei vaan ollut pokkaa kyseistä ihanuutta tilata. Taisin jopa ajatella, että ei kukaan tällaisia kuitenkaan suomessa käytä ees kesällä... Krhm. No nyt alkaa näyttää aika vahvasti siltä, että kyseinen haalari-ihanuus tulee rantautumaan kesäksi myös suomeen, joten tällainen yllä ei poikkea liikaa massasta. Ja haalareita löytyy miljoonissa kuoseissa, hihattomina, hihoilla, olkaimilla, yhdellä olkaimella... Kyseinen playsuit löydetty Boohoo.com verkkokaupasta

3. Rantakassi: Olen kaveripiirissä jo melkeinpä tunnettu siitä, että mun käsilaukussa kulkee etenkin baari-iltoina mukana puolet mun omaisuudesta. Kesällä, ku monesti lähtee kotoa aamulla ja palaa kotiin vasta sanomalehden kanssa samaan aikaan (eli meillä maalla joskus kuudelta aamulla...) on hyvä omistaa lakku, johon oikeasti mahtuu kaikki tarvittava. Kyseistä laukkua tullaan tarvitsemaan niin festareilla, rannalle mentäessä, mökkireissuilla kuin myös töihin puhtaita työvaatteita rouatessa. Tämä H&M:n ihanan pirteä kassi näyttää kuvassa lupaavalta ja kävimpä tätä kuolaamassa kaupassa myös livenä. Tule tädin luo, täti pitää susta hyvää huolta (ainakin tän kesän).

4. Huivit: Kaikissa mahdollisissa printeissä. Ja tytöt, mitä isompi sen parempi! Huivin on hyvä olla oikeasti muhkea, koska silloin sitä pystyy hyödyntämään monipuolisesti. Sen voi laittaa kaulaan, olkapäille jos tulee kylmä, viritellä päähän aurinkosuojaksi ja sen kanssa voi leiriytyä festareilla tai puistossa. Tosin, suosittelen katsomaan hiukan mihin sen huivinsa kanssa leiriytyy, oma lempparihuivini otti vähän damagea viime kesän ruisrockissa, kun leiriydyin johonkin kuivalle nurmelle... Sitä kuivaa heinän haituvaa tarttui muivin hapsuihin niin, että useammankin pesukerran jälkeen sitä sai syksyllä nyppiä luennoilla huivista pois :) Tämä esimerkkihuivi löytyi Boohoo.com verkkokaupasta, mutta valitettavasti ei taida olla (asiakaspalautteen perusteella) aivan niin uhkea yksilö, kuin kuva antaa ymmärtää...

Näiden lisäksi himotuslistalla ovat ainakin seuraavat asiat:
Vaaleanruskea nahkatakki (oikeanlaisen yksilön osuessa kohdalle kelpuutan myös muun värisen)
Kesäkengät (baltsuja ja korkkareita tarvitaisiin molempia)
Bikinit (tarvitaan sekä kesällä, että syksyllä lähdettäessä ulkomaille...)

Vapaaehtoisia sponsoroimaan köyhän opiskelijan addiktiota shoppailuun? :)

May the odds be ever in your favor

S: Onkohan ihan normaalia, että mä ihan hiukan meinasin puklata näppäimistölle kuvotuksesta kirjoittaessani tuota otsikkoa? :) (valoitettakoon niille, jotka eivät lainausta tunnistaneet, niin kyseinen sitaatti on Nälkäpeli trilogiasta tuttu)

Jepjep. Eilen suuntasin illalla leffailemaan hyvässä seurassa. Tarkoituksena oli käydä katsastamassa tosiaan tuo elokuva Nälkäpeli, joka on ainakin omassa tuttavapiirissäni saanut paljon kehuja. Itse en ole kirjoihin (vielä) ehtinyt perehtyä, mutta uskompa, että kesän aikana voisin kyseiset teokset lävitse lukaista, sen verran mielenkiintoiselta vaikuttavat. Ja itsekin tykästyin kyllä leffaan. Voi olla että oli ihan hyvä veto katsoa tuo leffa ennen kuin lukee kirjat, niin ei sitten tule pettymyksiä. Niinkuin yleensä aina tulee, kun aletaan kirjasta tekemään leffaa. Mutta siis ehdottomasti suosittelen katsastamaan kyseisen lefan, jos ette ole vielä pätkää nähneet. Ei ollut mielestäni niin julma ja väkivaltainen kuin etukäteen pelkäsin, sillä oikeastaan kaikki "silpomiset" oli kuvattu sellaisellatyylillä, että mitään ei kunnolla näytetty (mistä tietenkin olin kiitollinen, sillä paikoitellen nytkin nojasin teatterin penkkiin vain saadakseni etäisyyttä valkokankaan tapahtumiin).

Note to self: ensikerralla otat kuvat itsestäsi ENNEN leffaan menoa aka ennen kuin olet vetänyt napaasi litroittain limsaa, kiloittain popparia ja karkkia...

Ulos lähtiessäni päälle heitin pitkästä aikaa ihanan pirtsakat H&M:n farkut ja tasapainona tälle kaikelle pirteydelle ihan perus mustan topin, sekä kesää varten ostamani neuletakin. Mulle tulee aina toisinaan kauhea tarve haalia ihan tuollaisia perusvaatteita kuten tuo neuletakki. Noi on kuitenkin ihan älyttömän käteviä juurikin esim. kesällä kun tuo menee kivasti yhteen toppien ja mekkojenkin kanssa. Jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että toimiva vaatekaappi rakentuu tuollaisten perusvaatteiden varaan. Mitä mulla siis ei ole riittävästi. Josta päästäänkin sujuvasti seuraavaan avautumisen aiheeseen...

Mulla on pukeutumisen suhteen tällä hetkellä menossa jonkinmoinen kriisi. Ei oikein jaksaisi panostaa, kun vaatekaapista ei tunnu löytyvän mitään kivaa eikä todellakaan ole varaa ostella mitään uutta. Plus jotenkin vaan löysä olo - niin henkisesti, kuin etenkin myös fyysisesti! :) Pakko päästä liikkumaan taas pian, inhottaa kun ensin liikunta jäi vähemmälle kiireiden takia ja nyt on sitten ollut tota hampaanpoistoa, pääsiäistä ja vaikka ja mitä. Mut ensi viikosta alkaen otan itseäni taas niskasta kiinni, niin liikkumisen kuin myös kouluhommien suhteen. Ja kouluhommista puheen ollen, mulla oli tänään kevään viimeinen luento. Ihan uskomatonta. Ja voitteko kuvitella, mitä todennäköisemmin mulla on enää koko yliopistoaikana yksi tentti edessä. Sitten vaan enää muutama kiva kurssi, gradua ja lopulta syksyllä 2013 harjoittelu, jonka jälkeen mä oon valmis. PELOTTAVAA!

Vielä pitäisi jaksaa nousta tästä koneen edestä ja siivota tää kämppä sekä tiskata tiskit. Illaksi olen lähdössä kaverin luokse ja muuten viikonloppu meneekin oikeastaan töiden merkeissä. Tosin taisin itselleni luvata, että huomenissa viimeistään tartun tuohon tenttikirjaan. Plaah. Onneksi ne lupaa pelkkää vesisadetta viikonlopuksi, niin ei ulkoilukaan haittaa keskittymistäni kasvatustieteen ihmeelliseen maailmaan.

Hauskaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti teillä on huomattavasti vauhdikkaammat suunnitelmat kuin allekirjoittaneella. Mutta yrittäkää ymmärtää, tällaista tää on kun on vanha ja väsynyt ;)

Down Under

S: Sain taas jälleen aivan mahtavia lahjoja syntymäpäiväni kunniaksi. Paitsi että visurit lähtivät pois suhteellisen kivuttomasti, olivat läheiseni käärineet paketteihin vaikka mitä kivaa. Erityisesti sydämentykytyksiä aiheutti siskoni paketista paljastunut Aussie shampoo ja hoitoaine sekä aivan ihana vartalovoide. Kosteuttava shampoosarja oli enemmän kuin omiaan, sillä omat kutrini ovat todellakin ottaneet turpiinsa tästä värjäilyprosessista. Pääsisn siis vihdoinkin testailemaan tuota kehuttua tuotesarjaa ja pakko todeta, että ensimmäisen pesukerran perusteella ausseista tulee muutakin hyvää kuin komeita miehiä ihanalla aksentilla! :)

Testasin siis Aussie sarjasta tuota Miracle Moist shampoota ja hoitoainetta. Tähän mennessä olen ollut vannoutunut Tigin Bed Head tyttö ja ironista kyllä, jossainpäin maailmaa seikkailee paketillinen kyseisiä tuotteita kohti tätä osoitetta. En vaan enää tiedä haluanko kyseistä pakettia laisinkaan, sen verran rakastunut olen uusiin hiustuotteisiini!

Ensimmäinen ajatus kun aloin vaahdottaa hiuksiani, oli jotakuinkin että voiko shampoo tuntua nestemäiseltä silkiltä? Ja se tuoksu. Ei liian makea, ei lainkaan imelä, mutta silti jotenkin täydellisen ihana ja tyttömäinen. Hiukset tuntuivat heti ensimmäisen pesun jälkeen pehmeämmiltä eivätkä olleet yhtään niin kuivan pörröiset kuin yleensä, joten odotan varsin luottavaisin mielin sarjan tekevän ihmeitä kuiville kutreilleni pitkässä käytössä.

Muilla kokemusta Aussie sarjan tuotteista? Sen verran kyseisestä tuotteesta ainakin tiedän, että suomessa sitä saa ainakin Sokokselta. Onko tuote tullut vastaan teitä jossain muualla ja tietääkö joku onko mahdollista tilata suomeen jostain halvemmalla?

24

S: Tänään on mun syntymäpäivä. Mittariin pamahti kakskytäneljä vuotta. Kuulostaa omissakin korvissa naurettavalta, mutta tää on mulle jonkinsorti kriisin paikka. Noin niinku samalla tavalla kuin mitä tahansa mitä mun elämässä tapahtuu ;)

Mä huomaan hymyileväni jokseenki surullisesti, kun mietin sitä mielikuvaa, joka mulla oli joskus kuustoistakesäisenä siitä, millaista elämä olis sit kun olen 24 vuotta. Kuvitelmissani mä olin löytänyt rinnalleni sen ihmisen, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Me asuttaisiin yhdessä saman katon alla, meillä olisi ihana pieni perhe ja mahdollisesti ensimmäinen lapsi tuloillaan. Mä rakastaisin työtäni ja elämääni sataprosenttisesti, enkä olisi epävarma enää ihan mitättömän tyhmistä asioista. Mä olisin saanut sen "Happily Ever After" loppuni. Vaan eipä ole elämä kuljettanut siihen suuntaan.

Mä en tahdo valittaa. Tavallaan mä rakastan mun elämääni ja sitä mitä mä olen onnistunut saavuttamaan. Mutta tällasina hetkinä ma havahdun miettimään olenko mä laisinkaan kulkemassa oikeaan suuntaan elämässäni. Okei, ammattini suhteen mä tiedän olevani oikealla tiellä - kun tässä muutaman vuoden sisällä valmistun, tiedän saavani ammatin jota rakastan ja jolla oikeasti on merkitystä, mutta entä sitten kaikki muu? Herätessäni viime sunnuntaina mä aloin miettimään mun ihmissuhteitani. Sitä miten jokainen mun seurustelusuhde on kosahtanut ja sitä miten musta tuntuu välillä todella yksinäiseltä myös ystävien suhteen. En halua taaskaan valittaa, sillä mä en todellakaan ole yksin. Mulla on aivan mahtavia ystäviä, joihin voin tukeutua ja luottaa, mutta mä mietinkin lähinnä sitä, miksi mulla on vain muutamia ystäviä, miksi mä en ole koskaan osannut olla sellainen ihminen jolla olisi laaja kaveripiiri, sellainen joka pyörisi joka viikonloppu isossa ystäväporukassa ja moikkailisi kaupungilla vastaantulevia ihmisiä. Miksi mä edelleenkin käännyn niin usein sisäänpäin kun joku yrittää tutustua muhun? Helkkarin hyviä kysymyksiä kaikki, eikä mulla oo näihin vastauksia. Sitä luulee tuntevansa itsensä niin kovin hyvin, mutta joskus tulee vastaan tällaisia hetkiä, kun alkaa pohtimaan, että tunteeko oikeastaan sittenkään.

Sattumalta samaiseen sunnuntaiseen pohdintaani osui myös Iholla sarjassa esiintyvän Heli Kajon pohdintaa elämästä. Hän oli törmännyt ravintolassa naiseen, joka oli tilittänyt odottaneensa elämältä liikaa ja tulleensa pettyneeksi. Kyseinen nainen kertoi tajunneensa, että elämässä vain pieni prosentti ihmisistä tekee ihmeellisiä asioita ja loput... No, loput eivät tee. Mä itkin sohvalla vuolaasti tätä katsellessani, koska jotenkin tää vaan viilsi syvältä. Mä en ole pettynyt elämään - vielä. Mutta mua pelottaa se ajatus että niin voisi käydä. Mitä jos mä kuolisin tänään, mitä mä muka olisin elämässän saavuttanut? Oonko mä tehnyt elämässäni sellaisia asioita, joilla oikeasti on merkitystä?

Tää kaikki kuulostaa mun korvissani niin klassiselta ikäkriiseiltyltä, että melkei hymyilen ääneen. Ja sitä tää varmasti osaltaan myös onkin. Osaltaan tää myös varmasti liittyy kaikkeen tuohon aikaisemmin kirjoittamaan pohdintaani ihmissuhteista ja niiden päättymisestä.

Jotta tällä tekstillä olis edes jonkinlainen pointti, voisin kertoa hiukan mitä olen puuhaillut tänä mahtavana synttäripäivänäni. Kävipä niinkin kivasti tuossa parisen viikkoa sitten, että mun vasemman puolen viisaudenhampaat alkoivat vaivaamaan todenteolla. Ensimmäinen itselleni mahdollinen poistoaika osui tietenkin tälle päivälle: mahtava synttärilahja, eikö niin? :) Tänään sitten iltapäivällä marssin YTHS:lle ja pakko todeta, etten ole pitkiin aikoihin pelännyt mitään. En muistaakseni panikoinut viime keväänä edes lävitsyksen ottoa näin paljon, vaikka tänään sentään tiesin saavani puudutteet. Lekuri kysäisikin multa, että onko mulla paha olo - ilmeisesti muutuin valkoiseksi siinä tuolissa tj? :) Mutta vaikka monet mua tästä niin kovasti pelottelikin, niin voin onnellisena todeta, ettei ollut yhtään niin kamalaa kuin kuvittelin. En tuntenut oikeastaan mitään, irrotusäänetkään eivät olleet ikävän kuuloiset ja molemmat hampaat irtosivat todella helpolla. Ainoa ällötys itselleni on ollut tää suussa maistuva veri ja se tuppo mitä piti purra että verentulo lakkaa. YTHS:lle kiitos myös siitä, että sain ihan lääkräin määräyksestä syödä koko illan jäätelöä ja kaiken huipuksi olen myös liikuntakiellossa. Ei huono synttärilahja.

Nyt täytyy suunnata treffeille nukkumatin kanssa, sillä huomenissa olisi vielä koulua... Kauniita unia ihanat!

There's no more rabbits in my hat to make things right ...

Tämmösta meikäläisen pariin viimeiseen viikkoon on kuulunut. Eikö näytäkin kivalta? :)

S: Huh heijaa! Takana varmasti pisin päivitystauko tän blogin historiassa, mutta valitettavasti samalla myös lähespä pakollinen sellainen. Allekirjoittanut on  viimeiset pari viikkoa rynninyt paikasta A paikkaan B ja uppoutunut tenttikirjojen ihmeelliseen maailmaan sekä huhkinut töissä tavallista enemmän. Epätoivon partaalle ovat ajaneet sellaiset ihmeelliset asiat, kuten rakenneyhtälömallit, kehityspsykologia tentti sekä yksi isompi ryhmätyö. Onneksi kaikki kolme ovat nyt takanapäin ja meno koulussa alkaa helpottaa. Ja koska mun maksimaalinen hullu stressi on nyt takanapäin olen viimeiset päivät voinut hiukan huonosti ja pelkään sairastuvani oksennustautiin. Eilinen ilta meni fiiliksissä, jossa pohdin kokonaan uusiksi perheenperustamisen mahdollisuuden. Jos raskauden aiheuttama pahoinvointi on mitään sellaista kun se mun eilinen olotilani, niin en todellakaan tiedä onko vauva sen arvoinen asia, että pystyisin kärsimään sellaista oloa useamman kuukauden ajan.

No mitäs tässä nyt sitten on tapahtunut viimisten viikkojen aikana. Uskomatonta kyllä, aika hurjasti. Perjantaina kiiruhdin suoraan koulusta kotiin laittautumaan iltaa varten, sillä lähdettiin viettämään mun siskon synttäreitä Logomoon ja Voice of Finlandin kuvauksiin. Olin hankkinut meille hieman kalliimmat liput, joten päästiin ensin illalliselle ja myös meidän istumapaikat salissa oli melkoisen hyvät. Tuli kuolattua niin Elastista, Lauri Tähkää, Axl Smithiä kuin kuumia VoF:in miehiäkin melkoisen läheltä. Iltaa lähdettiin jatkamaan virallisille jatkoille Börssiin ja mä olin hyvin pian valmis lähtemään kotiin Herra Nukkumatin kanssa. Olin oikeasti ihan tajuttoman väsynyt, tyyliin nuokuin pöydässä ja ihmiset kyseli että oonko ihan kunnossa. Juu, mitä nyt "hiukan" väsynyt ja turhautunut kun en päässy nukkumaan.

Lauantaina sitten nukuinkin todella pitkään ja keräilin itseäni sängynpohjalta vasta joskus illalla, kun oli tarkoitus lähteä viettämään mun entisen työkaverin synttäreitä. Oli niin mahtavaa nähdä pitkästä aikaa tyttöjä ja turista oikein kunnolla. Jälleen kerran ilta jatkui Turun yöelämässä ja vitsit mikä ilta olikaan. Niin hyvässä kuin pahassakin!

Viittasinkin tuossa edellisessä postauksessa siihen, että mulla on ollut omat fiilikset ja tunteet melkoisen solmussa tässä kevään aikana. Noh, kyseinen lauantai-ilta selvitteli noita solmuja mulle melkoisen paljon. Ei tarvitse varmaankaan olla mikään ruudinkeksijä, että ymmärtää kyseessä olleen eräs mieshenkilö. Lauantaina mulle lopulta valkeni, että tän ihmisen kanssa "oleminen" aiheuttaa mulle enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Mä ansaitsen jotain parempaa, jotain missä palaset loksahtelee paikalleen ilman että niitä tarvii vasaran kanssa hakata. Hassuinta tässä koko asiassa on ehkä se, että tää asia kristallisoitui mulle oikeastaan samalla hetkellä, kun törmäsin sattumalta erääseen vanhaan tuttuuni, joka sai mut muistamaan miten saumatonta ja helppoa tällaisten asioiden vaan pitäisi olla ja miltä se tuntuu kun joku välittää susta aidosti. Täytyy sanoa, että vaikka tällainen päätös ei tietenkään koskaan ole helppo, niin olen tällä hetkellä todella onnellinen ja helpottunut. Varmasti myös siksi, että tän vanhan tutun tapaaminen oli niin huippumahtavaa ja jollain tavalla ympyrä sulkeutui vihdoin ja viimein. Ihan mahtavaa!

Viikonloppuna olisi tarkoitus juhlia mun synttäreitä kavereitten kanssa ja maanantaina kahvitella samoissa merkeissä sukulaisten ja perheen voimin. Tiistaina onkin sitten luvassa jotain pelottavaa, sillä multa lähtee synttäripäivän kunniaksi vasemmalta puolelta molemmat viisaudenhampaat. Kyseiset pirulaiset alkoivat vaivaamaan (tietenkin) juurikin noiden stressaavien viikkojen aikana ja kun vihdoin ehdin hammaslääkärille (melkein viikon kipulääkkeiden käytön jälkeen...) oli tuomio aika ehdoton. Nyt hiukan pelottaa, sillä oon mielestäni aika kipuherkkä ja pelkään myös hammaslääkäriä. Plus kaikki kuulemani kauhutarinat kyseisestä operaatiosta. Kommentoikaa aiheesta siis vain, jos on jotain iloisia "ei sattunut yhtään" tarinoita kerrottavana :)

Tulipa pitkä sepustus... Mutta tässä nyt ne tärkeimmät kuulumiset hiljaisuuden ajalta. Mitäs teille kuuluu?

Iholla

S: Hei taas, pitkästä aikaa.

Eilen alkoi Subilta uusi sarja, Iholla. Itse olen odottanut kyseistä sarjaa kovasti ja mielenkiinnolla, sillä tämänkaltainen ohjelma ei voi olla muuta kuin psykologisesti äärimmäisen mielenkiintoinen. Ja voi vitsit, en todellakaan joutunut pettymään. Ensimmäisiä fiiliksiä heti "woun" jälkeen oli "mun on NIIN pakko hankkia kamera ja alkaa kuvaamaan". Seuraava ajatukseni oli kuitenkin hämmentävä. Eikö mulla pitäisi olla jo tapa ilmaista itseäni, jättää jälkiä tähän maailmaan?

Kirjoittaminen on ollut mulle aina luonnollinen tapa ilmaista itseäni. En oo koskaan ollut mikään aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja, mutta kun aikoinani kävin lävitse rankkaa vaihetta erässä ihmissuhteessa, kaverini kehoitti mua kirjoittamaan asiasta tavallaan kirjettä tälle toiselle osapuolelle. Toi "kirje" on nyt venynyt mun koneella olevaksi tiedostoksi, joka kattaa lähemmäs sata sivua tekstiä viimeiseltä neljältä vuodelta eikä todellakaan enää pelkästään tälle henkilölle jonka sen kirjoittamisen aikoinaan aloitin. Ja kyseinen "päiväkirja" on mulle aarrettakin tärkeämpi. Hyvä syy pelastaa kannettava jos tulipalo iskee.

Tän blogin suhteen olen aina ajatellut, että kyseessä on vaan "kevyttä hömppää" kovan elämän vastapainona. Vasta eilen mä tajusin, että näin ei pitäisi olla. Mitä mä pystyn antamaan kenellekään lukijalle, jos mä en kerro elämästäni rehellisesti? Tai no niin rehellisesti kuin nyt on fiksua vuodattaa tuntemattomille ihmisille netin välityksellä ;) Toki mä en halua myöskään sitä, että tuun tänne kolmesti päivässä itkemään sitä miten paskaa elämä vaan taas on, mutta silti. Haluan kirjoittaa rehellisesti omista fiiliksistäni ja elämästäni. Tän olisi varmaan pitänyt olla mulle selvää alusta asti, mutta ilmeisesti näin ei oo ollut.

Kuten varmaan joku tästä jo ehti tajutakin osasyynä viimeaikaiseen (ja oikeastaan kun lähtee miettimään niin tosi moneen muuhunkin) hiljaisuuteen täällä blogin puolella (siis mun osaltani, en tietenkään voi puhua Ellan suulla) ovat olleet mun huonot fiilikset. Mikään ei oo erityisesti vialla, mutta samalla tuntuu että kaikki. Tää fiilis on oikeastaan todella paljon samanlainen kuin mulla oli viime keväänä ja oikeastaan monilta osin kyse on myös samoista asioista, jotka mua vaivaa. Edellinen postaus valotti varmaan ainakin osin tätä mun fiilistä, mutta kuuluu tähän myös paljon muuta. Oon melko sekaisin mun tunteitteni kanssa ja samalla mun elämässä tapahtuu muutoksia, joille mä en voi mitään. Ja kaikki tää tämmöinen hämmentää ja pelottaa pientä ihmistä ihan kamalasti :)

Tällä kirjoituksella ei varsinaisesti varmaan ollut mitään pointtia, muuta kuin kertoa se, että yritän parantaa pahan tapani vältellä tätä blogia vain siksi, että fiilis ei ole niin "jeejee" ja kirjoittaa ihan rehellisesti elämästä, vaikka se juuri sillä hetkellä olisikin pelkkää alamäkeä ja pilvipeitettä. Toivon kuitenkin, että jaksatte mukana silti. Nyt tämä nainen lähtee pistämään elämäänsä vielä hieman enemmän solmuun! :)

Ps. Tsekatkaa tuo "Iholla" jos ette vielä ekaa jaksoa katsoneet. Uskon että tykästytte, ihan loistava sarja! :)

"Who would have known how bittersweet this would taste..."

S: Viikonlopusta selvitty ja tällä hetkellä menossa erittäin rankka maanantai blues. Tai no, ei näitä kaikki fiiliksiä pysty pelkästään maanantain (tai edes tenttiin lukemisen) piikkiin pistämään, sillä pohjimmiltaan kyse taitaa olla ikävästä. Heräsin viikonloppuna kaverin kanssa jutellessani siihen, miten kova ikävä mulla on erästä ihmistä ja meidän yhteisiä juttuja. Samalla kuitenkin huomasin hymyileväni kuin urpo, kun mietin kaikkea sitä kohellusta, mitä tämän tyypin kanssa saatiin aikaiseksi. Parhautta.

Katkeransuloista muistelua löytyi myös "Just Little Things" sivustolta, jota selailin yrittäessäni nostattaa tätä maanantaista mielialaa. Ne elämän pienet ilot (ja välillä surutkin) tekee elämästä elämisen arvoista. Nämä kolahti ja kovaa juuri tähän hetkeen.

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille. Nauttikaa ihanasta auringosta ja tehkää tätä munkin puolesta, sillä allekirjoittanut killittää sisällä nassu kiinni luentomuistiinpanoissa :)

Meikit, ketjut ja vyöt

S: Okei, mistä mä näitä otsikkoja oikein revin?

Ja asiaan. Tarkoituksena oli tulla esittelemään teille uusimmat hankintani kosmetiikan saralla. En todellakaan ole mikään meikkaamisen ekspertti, lähinnä nyt osaan oman naamani pakkeloida sellaiseksi, että uskallan ulkona liikkua ilman että äidit raahaavat pelonsekaiset ja itkevät pikkulapset turvaan tieltäni. Ja välillä tulee kyllä itsekin mokailtua meikin suhteen nolosti. Esimerkiksi tällä hetkellä mua pelottaa hiukan se, että onko mun uusi meikkivoide liian tummaa suhteessa mun muun kropan väriin. Pahinta mitä tiedän, on sellainen ruskea naamari, jonka raja näkyy niin selkeästi, että tekisi mieli mennä ja koittaa repästä se naamari irti. Mutta luotan siihen, että asiantunteva myyjä ei tuominnut mua meikkimokailuun ja että mun kavereilla viimeistään on sitten sen verran pokkaa, että kertovat mulle, jos alan muistuttaa tällaista teinimeikkihelvettiä. Aamen.

Tilasin Indiedaysin ja Yves Rocherin yhteistyökampanjasta bloggarikaimani Sallan kokoaman meikkipaketin, joka sisältää huulikiillon, luomivärin, eyelinerin ja aurikopuuterin. Koko paketin normaali hinta olisi 53,40 mutta kampanjan ajan pakettia saa hintaan 24,90 (postikulut sisältyvät hintaan). Eniten paketissa itseäni kutkuttivat aurinkopuuteri sekä eyeliner, jonka Salla kehui helppokäyttöisimmäksi rajauskynäksi ikinä. Itse olen kanssa sohlaillut erilaisten eyelinerien kanssa koskaan saamatta aikaan edes tyydyttävää jälkeä, mutta nyt päätin että on jälleen aika yrittää opetella tuota rajaamisen jaloa taidetta. Ja pakko sanoa, ettei kaimani turhaan tuotetta kehunut. Kyseessä on oikeasti erittäin helppokäyttöinen kynä, sillä jopa minä sain aikaiseksi siistiä jälkeä. Ja vielä ensimmäisellä yrityksellä ja pienessä kiireessä (matkalla pikkuveljen vanhojentansseihin).

Paketin saapumisen jälkeen aurikopuuteri on myös ollut ahkerassa käytössä. Värisävy on mukavan vaalea, joten näin talvella ja ihon ollessa vaalea ei värisävy pomppaa silmille. Huulikiilto saa plussaa ihanasta tuoksustaan ja pirteästä väristään. Huulikiillon siveltimestä en oikein ole vielä päätynyt ratkaisuun, että rakastanko sitä, vai vihaanko sitä. Kovassa käytössä on kuitenkin. Luomiväriä taas mun tulee käytettyä aika harvoin ja oikeastaan koskaan en jaksa arkimeikissä sitä käyttää. Paketin luomiväri on kuitenkin kivan värinen  ja uskon että kesällä tulee käytettyä tuollaista kultaan taittavaa sävyä enemmänkin. Kaiken kaikkiaan paketista voi todeta, että oli hyvä ostos. Ja että pitänee mennä selailemaan Yves Rochersin sivuja jatkossakin.

Mites te, oletteko tilanneet kolmen bloggaajan kokoamia paketteja tai muuten testailleet joitain näistä tuotteista?

Tänään...

S:

...olen nukkunut pitkään. Kömmin sängystä ylös vasta kymmeneltä. Sinäänsä muuten huvittavaa, että vapaalla ollessani (tyyliin kesäloma/joululoma) kymmeneen nukkuminen ei todellakaan ole mitään pitkään nukkumista, mutta näin normaalisti kun kello soittaa yleensä viimeistään puoli seiskalta, kymmeneen nukkuminen tuntuu niin luksukselta!

...totesin että mun niin pitäisi siivoa jääkaappia useammin. Tein taas mahtavia muumioituneita löytöjä. Päällisinpuolin se kukkakaali näytti ihan hyvältä, mut kun sen otti paketista... Voi oksennus! :O

...siivosin kämpän lattiasta kattoon ja pienen aggression vallassa. Urakkaan meni rapiat kaksi ja puoli tuntia Kahden kissan hankkiminen ei välttämättä aikoinaan ollut kovin hyvä idea. Varsinkin jos nää kissat tykkää leikkiä formuloita sun keittiön pöydällä ja eteisen lipastolla ja kiihdytellä menemään kynnet esillä. Kauniita kuvioita jää noihin puisiin pöytälevyihin. Puhumattakaan niistä karvapalloista joita pyörii täällä menemään. Keroinko jo miten eräs päivä kotiin tullessani löysin myös jonkun epämääräisen möntin lattialta ja poimiessani sen käteen tajusin sen olevan kissankakkaa? :D Eli siis hei, jos joku harkitsee lemmikkien hankkimista, harkitse tarkkaan. Kämppäsi ei koskaan tule olemaan enää samanlainen!

...aloitin lukemaan tenttiin joka on tiistaina. Onneksi materiaalia ei oo mitenkään tuhottomasti ja tän pitäisi olla ihan iisibiisi juttu, mut silti hieman pelottaa. Aihe tosiaan ihan niinkin piristävä kuin syömishäiriöt. Tiesittekö muuten että anoreksia on kaikkein tappavin psyykkinen sairaus? Näin piristävissä merkeissä kuluu siis tämä viikonloppu.

...totesin etten todellakaan vaan osaa levittää itseruskettavaa silleen, ettei tulisi rajoja. Mulla on TAAS kauheat "hihajäljet" eli raja tuossa ranteissa, vaikka miten yritin levittää silleen ettei olisi rajaa jäänyt. Ideoita otetaan vastaan, kiitos.

...mietin, miltä murtunut kylkiluu mahtaa tuntua. Olin eilen testaamassa CXWorx tunnin ja vatsalihakset on ihan hurjan kipeät kylkiluiden kohdalta. Sitä vaan, että jos pelkällä vatsalihastreenillä saa itselleen tämmöisen olon aikaiseksi, niin miltä mahtaa tuntua murtuma?

...olen toivonut että toi lumi sulaisi nopeati pois ja saataisiin nopeasti kunnon kevät. Ja kesä. Tule jo!

... ajattelin illalla upota sohvalle tuijottelemaan Voice of Finlandia ja muuta mukavaa. Ellei mystisesti ilmaannu parempia tarjouksia :P

Hauskaa alkavaa viikonloppua kaikille!(Ja pahoittelut epämääräisestä luontokuva kuvituksesta :D)

Love or not to Love?

S: Laitoin itseni helmikuun alussa shoppailukieltoon ja täytyy oikein onnitella itseäni miten hyvin olen pysynyt ruodussa! Lupaukseeni kuului erillinen pykälä siitä, että en ostele itselleni uusia mekkoja, kun en kerta ole onnistunut vielä vanhojakaan kaikkia käyttämään (tosin nyt kun mietin niin vaatekaapissa ei kyllä tällä hetkellä ole yhtäkään käyttämätöntä mekkoa, sillä myin kaikki pois kirppisellä). Mulla on siis todella paha tapa rakastua kaikenmaailman mekkoihin, jotka eivät siis arkikäytössä tule toimimaan lainkaan. On vähän tyhmää käyttää rahojaan juhlamekkoihin, kun vaatekaapista löytyy ammotavia aukkoja ihan arki- ja perusvaatteiden kohdalta.

Tämän hienon pohjustuksen saattelemana lähestyn teitä seuraavan ongelman kanssa. Maaliskuun 30. päivä vietetään siskoni synttäreitä ja olemme menossa Logomoon seuraamaan Voice of Finlandin tekoa. Ilta sujuu oikein pitkän kaavan kautta, sillä aloitamme illallisella, josta siirrymme kuvauksiin ja itselläni on mielessä myös mahdolliset jatkot Turun yöelämässä. Noh, tälläinen ilta vaatii tietysti kivat vaatteet. Ehkäpä jopa jotain uutta.

Berry

Peach

Ja Tadaa! Salla löysi nettikaupasta IHANAN hameen. Siis eikö olekin ihana? Mekko nimeltä Love löytyy In Love With Fashion online storesta eikä mielestäni ole hinnallakaan pilattu. Parasta tuossa mekossa on mielestäni kuitenkin (aivan ihanan leikkauksen lisäksi) se, erilaisilla asusteilla tuo sopii monenlaisiin tilaisuuksiin. Tuonne Voice of Finlandiin olin suunnitellut laittavani Nellystä tilaamani niittikorkkarit (jalat huutaa jo pelkästä ajatuksesta armoa), sekä luottonahkatakkini, eli veisin asua hiukan rokimpaan suuntaan.

Ongelmana on nyt kuitenkin se, etten osaa päättää kahden värin väliltä. Berry ja Peach ovat kumpikin ihania hempeitä värejä, joiden ainakin kuvittelen sopivan itselleni. Lisäksi musta tuntuu, että noihin nettisivujen väreihin ei oiken ole luottaminen, sillä kun selailee tuota bloggaajien galleriaa tuolta sivuilta, näyttävät kumpikin väri täysin erilaisilta kuin nettisivujen omissa kuvissa... Joten siis APUA rakkaat lukijat, miepiteitä kehiin. Kumpaan väriin itse kallistuisitte vai tuleeko teille mieleen joku kolmas väri, joka näyttäisi totaalisen killeriltä (en voi uskoa et kirjoitin just noin...) mun päälläni?

How you doin?

S: Allekirjoittanut käynnisti pitkästä aikaa kotikoneensa ja päätteli, että olisi korkea aika tulla blogin puolelle turisemaan jotain. Joten turistaan nyt sitten jotain :)

Koulussa pitää kiirettä. Eilinen päivä oli varsinainen kaaos. Luentoja kahdeksasta neljään ilman ainuttakaan kunnollista taukoa. Lopulta saatiin yksi luennoitsija taivuteltua pitämään paussi silleen, että meillä oli edes joku mahdollisuus päästä syömään. Neljän aikaan pilkkisin luentosalissa kuunnellen tilastomatikan luentoa ja tajuamatta oikeastaan mitään. Illalla tuulettelin aivojani lenkillä kaverin kanssa. Ulkoilma teki niin hyvää, puhumattakaan tietty seurasta!

Oon nyt myös aloittanut "virallisesti" graduni tekemisen. Apua. Kevään ja kesän aikana olisi tarkoitus aloittaa tekemään teatauksia ja näitä olisi tarkoitus tehdä ainakin 50 henkilölle. Yhden ihmisen testaamiseen tullaan varaamaan ainakin aluksi aikaa noin kolmisen tuntia. Jokainen voi laskea siitä ihan itse, että miten kivalta mun kalenterini näyttää tällä hetkellä, kun olen koittanut sovittaa sinne kahden eri työpaikan työvuorot (joita kumpiakaan en siis vielä tiedä) ja nämä testauspäivät. Plus olisihan se ihan kiva viettää myös jonkinmoinen kesäloma. Tällaisest aikataulusta huolimatta mä odotan jo ihan hirmuisesti kesää. Ruissin esiintyjät julkaistiin jo päiväkohtaisesti ja liputkin on tulleet jo myyntiin. Varma kesän merkki, kun pitää pohtia rypeekö Ruissalon hiekassa miten monena päivänä.

Oonko jo kertonut, että musta tulee kummitäti? Olen tästä tulevasta pestistäni erittäin ylpeä ja kieltämättä hiukan jännittää tulevat ristiäiset. Ristiäisiä olisi tarkoitus viettää ensiviikon sunnuntaina, enkä ole edes vielä päättänyt mitä laitan päälleni. Luultavasti edellisissä ristiäisissä päälläni ollut Asoksen mekko tulee taas käyttöön, mutta tuntuu hiukan tylsältä idealta laittaa täysin samat vaatteet päälle uudelleen toisiin ristiäisiin. Täytyy pohtia asiaa... Onneksi me tullaan tulevan kummityttöni kanssa aika hyvin juttuun, joten jos hän päättää vastustaa nimeään huutamalla kuin syötävä, on olemassa ehkä 15 prosentin mahdollisuus, että onnistun jopa saamaan hänet rauhoitettua. Enkö olekin varsinainen äitihahmo? :)

Mun pitäisi oikeastaan palata tenttikirjan ja yhden kurssitehtävän ääreen, joten säästän teidät enemmiltä turinoilta (uskokaa pois, juttua riittäisi!). Kertokaa te nyt kuitenkin mitäs teille kuuluu, joko kesän suunnitelmia on lyöty lukkoon ja mitkä festarit kutsuu teitä kesällä 2012? Itseäni himottaisi lähteä "ulkomaille" ja katsoa mikä on meininki Tammerfesteillä. Kokemuksia?

tahtoo!

ella tahtoo hippitukan!

 

kuvat weheartit

eli niinku pähkinänkuoressa: luonnollisen värinen (mun tapauksessa siis jotain vaaleaa harmaanruskeaa tms), pitkä, tuuhea, pörröinen, jotain värijäämiä latvuksissa ehkä. mun tukkaesikuvana ja inspiraation lähteenä toimii superhotti no fashion victims emmi. ihanat ihanat hiukset! tässä platinablondina ja toinen ohimo kynittynä vaan saattaa mennä hetki ennen kuin päästään haaveiltuun lopputulokseen...

mitä ootte mieltä, tää vai toi?