Kukkuu!

S: Aika on kulunut ihan hirveän nopeasti viimeisen parin viikon aikana. Osasyy tälle on omassa henkilökohtaisessa elämässäni tapahtuneet jutut ja toisaalta kyse on taas koulun aiheuttamasta melkoisen jäätävästä työmäärästä ennen joulua. Ootan vaan lomaa jo niin kovasti!

Pari viikkoa oon kulkenut oikeastaan suunpielet venytettynä korvasta korvaan. Kavereitten kanssa jo naurettiin että tää mun onnellisuuteni aiheuttaa mun naamalle vielä pahoja kramppeja, kun aikasemmin on tullut mentyä niin pitkiä aikoja naama nurinpäin. Noh, onneksi sieltä pilvilinnoista on helppo tulla ryminällä alas. Sen todisti tää viikonloppu. Odotukset ja todellisuus ei vaan kohdanneet ja mussa heräsi sellasia tunteita, joita toivoin etten enää koskaan tuntisi. Mutta valitettavasti asia on vaan niin (kuten mun eräs kollegani totesi) että saadakseen itselleen jotain suurta ja hienoa on uskallettava päästää ihmiset lähelleen. Ilman sitä uskallusta ei voi saada mitään. On vaan heittäydyttävä, siitäkin huolimatta että voi tulla satutetuksi. Ja luultavasti tuleekin satutetuksi, ainakin vähän ja sillointällöin. Mutta ilmeisesti sekin on vain osa elämää. Joo. Nähtäväksi jää miten tää kaikki päättyy...

Että sellasta kryptistä juttua tällä kertaa. Joo-o. Mun pitäisi pikkuhiljaa suunnata katseet myös jouluun. En oo vielä laittanut edes jouluvaloja saati hankkinut yhtäkään joululahjaa. Onneksi sentään jotain ideoita lahjoista jo on. Jos vaikka tulevalla viikolla jo hiukan aloittelisi fiilistelemään, glogiäkin ostin jo varastoon. Jotenkaan toi joulu ei innosta nyt yhtään, kun sää ulkona muistuttaa lähinnä syyskuuta. Uh, yök!

Ärsyttää kun ihmiset kyselee mitä tahdon jouluksi. Varsinkin kun vastaukseksi ei hyväksytä esim. vaatekauppoihin lahjakortteja vaan odotetaan jotain lakanoita, kahvikuppeja jne. hyötytavaraa :) Sitäpaitsi mulle tulee aina muutama kuukausi ennen joulua sellanen vaihe et mietin että sit kun joku kysyy et mitä tahdon jouluksi, ni muista sanoa tää. Sit kun joku kysyy, meen ihan lukkoon enkä osaa sanoa mitään... Ja sitäpaitsi ihan huippuparhaita on sellaset lahjat jotka tulee yllätyksenä ja on vaan jotenkin ihan parhaita ja osuvia. Tyhmähän se on jos ei lainkaan ylläty. Joo. Tosi syvällistä Salla :)

Mitä te olette toivoneet pukilta jouluksi 2011? Entä joko on joulusuunnitelmat tehty, eli missä sinä vietät joulusi?

Kuvat: weheartit

Räpsytinprojekti jatkuu, osa 1

Tahtoisin kovasti tämmöiset "olen söpö kuin pieni eläin" ripset..Näyttämättä kuitenkaan Tuksulta! :D

S: Puhuin teille ehkä jo joku sata vuotta sitten ripsistäni ja siitä, miten koukutuin ripsi-istutuksiin. Lupasin tuolloin, että tulen jossain vaiheessa kokeilemaan erilaisia vippaskonsteja, joilla omia ripsiä voisi pidentää ilman istutuksia. Nyt kun olen netin ihmeellisessä maailmassa hieman surffaillut, olen löytänyt kaksi juttua, joita olen päättänyt kokeilla: Talika ja manteliöljy. Talika on siis ihan kaupoissa myytävä ripsien pidennysseerumi, joka kuitenkin on hinnaltaan huokea (alle 20 euroa) joten suostun kokeilemaan ainetta vaikka sen vaikutuksista onkin ristiriitaisia kertomuksia liikkeellä. Manteliöljy taas on ihan nimensä mukaista tavaraa, jonka pitäisi hoitaa ripsiä ja edesauttaa näin niiden kasvua.

Ripsi-istutukseni ovat varisseet suurimmaksi osaksi nyt pois (buhuhuu!!!) enkä ole nyt hetkeen uusia laittamassa, ihan siksikin että mua aidosti kiinnostaa toimiiko nää kotikonstit. Ensimmäisenä testaukseen olen päättänyt ottaa Talikan. Testaus alkaa heti kun kyseisen tuotteen käsiini saan ja jatkuu ainakin sen 28 päivää, jonka tuotteen pitäisi antaa vaikuttaa jotta parhaat tulokset saadaan näkyviin. Talikaa myydään ainakin NetAnttilassa, mutta huhujen mukaan myös Sokoksen kaupoista tätä tuotetta on löytynyt. Yritän metsästää kyseisen putkilon itselleni seuraavan parin päivän aikana ja sitten lähtee testaus käyntiin. Ja tuloksethan ovat toivottavasti jotain tätä luokkaakuin Bambilla ;)

Bambi - mun ripsi-idoli!

Liikunta ei pidennä elämää, se vaan saa elämän tuntumaan pidemmältä...

S: Olin tänään pitkästä pitkästä aikaa salilla pumpissa ja nyt jokainen lihas tärisee ja värisee väsymystään, vaikka tein sarjat osaksi ihan naurettavan pienillä painoilla. Huomenna ei pääse sängystä ylös tai pysty kävelemään rappusia, tää on fakta. Kokovartalohieronta on huomenna aika must tai muuten makaan kuin norppa sohvalla kykenemättä liikkumaan yhtään mihinkään...Mut fiilis on TOSI jees! Tästä se lähtee, hidas mutta varma elämäntapamuutos (taas jälleen kerran!)

Aloitin viime vuonna jumpassa käynnin ja onnistuin tosi kivasti käymään säännöllisesti lähes koko kevään, kunnes sitten kesä ja vuorotyö tökkäsivät vastaan. Rapakunto on todellakin saavutettu ja painoakin on tullut hiukan lisää, kropan löystymisestä en ala edes puhua. Mutta nyt mulla on ensi kevääksi suunnitteilla jotain sellaista, mitä varten haluan saada itseni hyvään kuntoon. Tarkoitus ei tosiaan oo saada itsestään mitään lihaskimppua tai huippumallia, vaan ihan normaali ja hyvän lihaskunnon omaava kroppa olisi tavoitteena. Jonkinlainen elämänmuutos siis, vaikka edelleen en ala herkkuperseilystä kokonaan luopumaan.

Mä jaksan innostua eniten juurikin ryhmäliikunnasta. Salin puolelle mun on turha edes mennä, koska tiedän ja tunnen itseni ja oman lusmuiluni sen verran hyvin, että parhaan hyödyn saan irti liikkumisesta sillä kun mua ohjataan ja kannustetaan tekemään töitä. Rakkaimmiksi lajeiksi ovat nousseet combat ja pumppi ja välillä on kiva käydä rauhoittumassa ja venymässä balancessa.

Nyt mua kiinnostaisi ihan kamalasti kuulla teidän treenailusta tai ylipäätään liikkumisesta. Mitkä on teidän rakkaat liikunnalliset harrastukset, miten liikutte ja haluaisitteko suositella jotain lajia mulle? Löytyykö muita treenivinkkejä? Millä pidätte motivaatiota yllä silloinkin, kun sohva huutaa ja kutsuu lujaa salin sijasta?

Kuva: weheartit

täyksyt

e: iik oli pakko tulla tänne tilittämään! jäi niin jännään kohtaan etten pysy housuissani! ja viikko pitää vielä odottaa! siis täydelliset naiset tietty!

oon varma että sen gabyn isäpuolen on kaivanut ylös se breen poliisiheila! se tiesi jotain!
tule jo maanantai!

Tukkatohtorille mars!

Huomenna pääsen vihdoin ja viimein kampaajalle. Mun viime käynnistä on AIVAN liikaa aikaa ja etuhiukset on taas niin pitkät, että en meinaa tän letin takaa nähdä mitään. Siksipä virittelin taas pinnillä hiukset ylös, kun viime viikonloppuna lähdin aikaani töihin viettämään. Muutenkin on aika hienoa, kun hiukset elää selkeästi aivan omaa elämäänsä. Mulla on nyt muutamana aamuna ollut aika "törkeen magee" kasarityyli, kun oon herännyt... Tässä vähän mietin pitäisikö repästä ja tehdä hiuksille jotain uutta ja mielenkiintosta, kun on ollut tää sama tyyli jo niin pitkään. Toisaalta oon kyllä aika rakastunut tähän pitkään tukkaan ja näihin raitoihin. Jollain jotain kivoja ideoita?

Tosiaan tää letti on yksi syy siihen, miksi mua ei ole kauheasti viime aikoina valokuvissa näkynyt, toinen syy on tää suomen ihana talvi. On vaan niin pimeetä kun lähtee tai tulee koulusta ettei oo mitään järkeä yrittää enää kuvata ulkona. Sisällä taas en mielestäni saa niin hyviä kuvia aikaiseksi, kuin tossa terassilla...Täytyy kehitellä sisätiloista joku hyvä kuvauspaikka.

Lähdössä talsimaan kohti töitä :)

Mulla asiat rullaa taas oikeinkin hyvin, et ei oikeastaan voi valittaa. Paitsi että kouluhommat ei kyllä etene yhtään mihinkään. Taidan olla vähän leipiintynyt tähän opiskeluun, joululoma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Lisäksi oon aika katkera siitä, etten päässyt yhdelle kurssille johon olisin kovasti tahtonut. Onneksi mua luvattiin piristää aurinkolomalla tän asian vuoksi ;)

Mitäs teidän elämäänne kuuluu?

talvi tulee

e: ulkona on kylmä! maa on pakkasen värinen, mulla alkaa tulla ihan talvifiilikset auton ikkunoita skrapaillessa. ja kun kerran tulee talvi niin sehän tarkoittaa että pian on joulu, iiks! mut antakaa lunta ja!

 

 

kuvat weheartit 

 

asiasta sadanteen: tax freessä laivalla pyöriskellessäni nuuskin ihan nirvanassa niitä kaikkia ihania hajuvesiä ja tulin siihen tulokseen että mulle kans. pistin äitille saman tien viestiä että tää toivoo joulupukilta hajuvettä. vastauksena tuli et niin tääkin. joten meikähän osti äipille tuoksun!

 

itse olin aivan myyty ja toivon että äiskäkin tykkää <3

uhrasin ensimmäisen kerran minkäännäköisiä ajatuksia joululahjoihin, ja se oli hiukan huono idea. kun kerran rupean asiaa pohtimaan niin stressaankin sitä sitten seuraavat kaksi viikkoa koko ajan. (koitan olla ajattelematta koulun harkkatöitä..) äidin lahja nyt onneksi on plakkarissa ja tänään sain ostettua toiselle siskolle lahjan, mutta varsinkin miesten lahjat tuottaa suuria vaikeuksia! sen voi päätellä myös siitä, että antilla on edelleen synttärilahja saamatta vaikka helmikuussa se täyttää jo taas uudelleen. damn.

tän hetken superstressi on siis joululahjat. 

mietin myös tänään että joko saa laittaa joulukoristeita vai onks se vielä vaan pöpien juttu?

Risuja, ruusuja ja kysymyksiä!

Hei sinä siellä! Juuri sinä! Nyt on sinun aikasi vaikuttaa meidän blogiin, antaa palautetta (positiivista ja negatiivista, me hyödytään molemmista!) ja esittää toiveita tulevien postausten suhteen.

Mitä siis tahdot nähdä enemmän, entä mitä enemmän? Mitä olet aina halunnut tietää meistä, mutta et ole kehdannut kysyä? Mikä ihastuttaa ja mikä vihastuttaa?

Avaa sanainen arkkusi tämän postauksen kommenttiboksissa tai lähetä meille sähköpostia osoitteeseen theothersideoftheriver.blogi@gmail.com

Terkuin Salla ja Ella, "taidokasta posetusta yhdessä jo vuodesta 2009" :D

My kind of girl

S: Musta tuli alkuviikosta kolmannen kerran täti! Ja vaikka rakastan kumpaakin veljenpoikaani aivan älyttömästi, täytyy myöntää että oon aika iloinen että saatiin perheeseen lisää tyttöenergiaa suloisen pikkutytön tuomana.

Tai no pieni ja pieni. Kun miettii että pitäisi pakertaa itsestään ulos reilusti yli nelikiloinen ja 54 cm pitkä paketti, niin ei kauheasti naurata. Mä taidan lisääntyä vasta siinä vaiheessa, kun tohon mahaan voidaan asentaa vetoketju, jotka kautta se vauva saadaan sit näppärästi ulos kun on aika syntyä...

En ole vielä tuoretta tulokasta päässyt ihailemaan ja nuuhkimaan (vauvojen tuoksu, jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa!), mutta sunnuntaina taidan hänet ensimmäistä kertaa tavata. Nyt uskaltaa hiukan häntä paijatakin, kun alkuviikon vetämätön olo ei päässytkään puhkeamaan flunssaksi.

Vauvalle ja hänen vanhemmilleen askartelin tuossa eilen (kiireessä) kortin, jonka idea rakentui askartelukaupasta löytämieni vaaleanpunaisten hakaneulojen ympärille. Hakaneula oli kuin tehty olemaan vauvan vaipan kiinnike! Vaipan tein tavallisesta harsosta, jota kotoa löytyi ensiaputarpeista. Tuli myös huomattua että oma sorminäppäryys on hieman hukassa, ei ollut meinaa vaipan taittelu ihan niin helppoa kuin olin olettanut... Välillä vaippa näytti enemmän tähtitortulta kuin vaipalta, enkä vieläkään ole ihan varma tunnistaako sitä kukaan muu vaipaksi kuin minä. Noh, hyvä ideahan tää oli kuitenkin! :)

Rehellisiä mielipiteitä, tunnistaako ton harsokasan vaipaksi?

WE STYLE- verkkokauppa


S: Saatiin Ellan kanssa jonkin aika sitten kutsu WE STYLE – nettikaupan järjestämään tutustumisiltaan, jossa oli mahdollisuus tutustua kyseisen kaupan tuotteisiin illanvieton yhteydessä. Valitettavasti emme paikalle päässeet, mutta koska ainakin itseäni uudet verkkokaupat kiinnostavat, tahdoin esitellä kyseistä yritystä myös teille.

WE STYLE on nuoren pariskunnan yhdessä pystyyn pistämä verkkokauppa, joka tarjoaa vaihtelevan valikoiman koruja ja asusteita huokeaan hintaan. Valikoimassa olevat tuotteet vaihtuvat sesongin mukaan, sillä pariskunta tahtoo tarjota asiakkailleen juuri sillä hetkellä muodikkaita tuotteita. Valikoima on ehkä niukka, mutta mielestäni sitäkin laadukkaampi.

Nettisivuja selaillessani löysin monia kivoja koruja, jotka varsin mielelläni kotiuttaisin itselleni tai ehkäpä jopa käärisin joulupapereihin kavereitteni iloksi (parempi tässä kohtaa olla huutelematta asiasta enempää, ettei pukin salaisuudet ihan kokonaan paljastu ;)). Erityisen mukava oli huomata, että koruja oli paljon erityylisiä ja ylipäätään mielestäni valikoima oli sellaista, mitä ei ihan jokaisesta kaupasta löydy.

Tässä joitain lemppari tuotteitani, joita sivuilta löytyy tällä hetkellä.

Kaulakoru valkoisista sulista

Punaiset sulkakorvakorut

Rannekoru, jossa asennetta ja särmää!

Ehkä joku maailman söpöin sammakkosormus <3

Pitkäketjuinen sydänriipus

Mites on, mitkä tuotteet jäivät teitä kutkuttamaan vai lähtikö tilaus kenties jo matkaan?

itämeri kutsuu e:tä

e: niin, huomenna meikä lähtee laivalle. oon ollu varmaan vuosi sitten viimeksi ja oon ihan fileissä! mä oon pohtinut jo pidempään mitä laitan päälle, mutta viimeistään tänään luokkakavereiden vaatehysteria sai mutkin panikoimaan ihan kunnolla. mekko vai ei ja mitkä kengät ja pitääkö ostaa jotain uutta ja apuapapua.
niinpä jäi siis matikan tunti väliin ja köpöteltiin kaupungille pyörimään. mä en välttämättä ole bilemekkoihmisiä, joten tovereiden kritisoinnista huolimatta koitin metsästellä jotain kivaa ja vähän juhlavampaa paitaa. ja myös löysin. täydellisen ihanan ihanan ihanan topin!

sain koottua topin ympärille myös mielestäni aika toimivan kokonaisuuden:

rakkaus löytyi vero modasta ja oli juuri sellainen riittävästi tavallisesta poikkeava ja omannäköinen :)
mitä mieltä, näytänkö ihan urpolta vai kehtaanko lähteä noin?
(eikä saa sanoa et urpolta näyttää!)

Huomenna...

S: Olen asettanut puhelimeni hälyttämään huomenna klo. 10.50. Ai miksikö? No koska huomenna lähdetään metsästämään. Joten lämmitelkää sormenne (ööh, kuulostipa oudolta) intensiiviseen hiirellä klikkailuun tai venytelkää etureitenne, sillä huomenna klo. 8.00 alkaen on mahdollista ostella H&M:n ja Versacen yhteistyönä syntynyttä mallistoa kaupoista ja klo. 11.00 alkaen myös netistä.

Itselläni kohteena on pääsääntöisesti kuvassa esiintyvä punainen mekko. Namnam, sanon minä! Mekko sopii täydellisesti tulevaan pikkujoulukauteen, mutta toisaalta iloisen värinsä vuoksi voisin kuvitella käyttäväni tuota myös kesällä. Ja jos shoppailumania saa pääni oikeinkin sekaisin, saattavat myös mustat korkkarit lähteä tulemaan tähän suuntaan, sillä hei - korkkareita ei  voi koskaan olla liikaa!

Onnea ja menestystä myös muille metsästykseen osallistujille (siis niin kauan kunhan minä saan haluamani!)

jumppamania

e: i totally have it. miten entinen (!) liikunnan kammoksuja onkaan näin pystynyt huhkimisesta ja puhkimisesta innostumaan? oltiin turun uudistuneella leaf-areenalla eräs lokakuinen lauantai avajaisissa. mä siis menin vain katselemaan ja ajattelin et ehkä voisin ottaa jonkun kymmenen kerran salikortin jos vaikka vuodessa saisin sen kulutettua. tää on varmaan ollu joku salaliittoteoria, koska mulle tyrkytettiin jäsenyyttä niin sinnikkäästi ettei jäänyt enää oikein mahdollisuutta kieltäytyä. siispä näin tulin jäseneksi. ja kun kerran maksan joka kuukausi liki viiskymppiä, niin luonnollisesti oli sitten alettava jumppaamaankin ettei vähäisistäni viedä turhaan.

näin kaikki siis sai alkunsa. nyt olen onnellinen jäsen ollut kuukauden verran ja oon jopa käyny joka viikko niin paljon kuin olen ehtinyt. tän viikon kunnianhimoinen suunnitelma olis käydä tänään, huomenna ja keskiviikkona, koska torstaina lähden laivalle keräämään takaisin kaikki menetetyt kalorit :)

tästä tulikin nyt kuvaton ja tynkä postaus koska mun piti siis kirjoittaa oikein kunnon romaani mut siivoaminen meni överiksi (piti pikapestä vessa - pesin vessan lattiankin) joten tuli kiire ja nyt pitää jo mennä.
bodycombat kutsuu!

koitan saada jotain älykästä aikaan keskiviikkona viimeistään, siihen asti näkemiin!

Viikonloppuna....

S touhuili seuraavia juttuja:

... Näki pitkästä aikaa Ellaa ja muita työkavereita ja lähti viihteelle näiden kanssa. Olematta kuitenkaan kovin hyvää seuraa :)
... Tuskastui ylikasvaneeseen tukkaansa, joka kaiken lisäksi oli lauantaina niin pahasti takussa, että pään kaljuksi ajelu ei ollut kaukana

... Jutellut ISOLLE mahalle ja kertonut että asukki voisi pikkuhiljaa alkaa tulla ulos. Tahtoo päästä palluttamaan pikkuista!

... Syönyt siskon tekemiä loistavia cupcake-leivoksia. Oi namnam!
... Kuullut omistavansa kaksoisolennon
... Hehkuttanut miten kuumia ovat seuraavat naiset: Rihanna, Jenni Vartiainen, Katy Perry, Kiira Korpi
... Tuntenut vatsanpohjassa perhosia
... Juhlinut isää ja auttanut häntä tuhoamaan suklaalevyn (kyllä mä sitten oon hyvä tytär!)

... Lojunut sohvalla kuorrutettuna kahdella kissalla
... Polttanut suuni syödessäni pitsaa
... Alkanut odottaa ensi sunnuntaita ihan tosissaan!

May the Force be with you!

Miten suurta riemua voi repiä siitä, kun huomaa terapiatunnilla (opiskeluissa siis tällähetkellä menossa kurssi terapioiden perusteista) terapeutilla roikkuvan korvissaan Yoda korvakorut? Väkisin ulos pyrkinyttä naurua ei ainakaan yhtään vähentänyt se, että kyseessä oli lähemmäs 60-vuotias, vakavanoloine ja ammattilaismainen nainen, joka pienen tiirailun jälkeen alkoi omissa väsyneissä silmissäni näyttää myös itse aivan tuolta Star warsin hellyttävältä pieneltä vihreältä mieheltä!


Kotiin päästyäni naurattivat korvakorut edelleen sen verran, että oli pakko alkaa selvittelemään mistä ne olivat peräisin. Valitettavasti google ei onnistunut kyseisiä koruja löytämään, mutta katsokaa mitä kaikkea muuta kivaa löysin! Vaikka en mikään Star Wars fani olekaan (todenmukaisesti en ole varmaan nähnyt yhtäkään leffaa kokonaan) voisin melkein haluta itsellenikin tämmöistä kamaa!

Halloweenina voisi olla aika kova juttu heittää Yoda-puku päälle.

Lego-Yoda korvikset. Nää on MELKEIN yhtä hienot kuin postauksen inspiraationa toimineet metalliset korvikset

Awws <3 Erilaisia Yoda-pipoja löytyi lukuisia, mutta tää kuva oli ehdottomasti söpöin.

Tälle muistitikulle tallentaminen olisi vaan astetta verran hauskempaa

Ja hännänhuippuna tämä! Mitäköhä kissat sanoisi jos pukisin ne tämmösiin? Tosin, Stellahan näyttää Yodalta ihan ilman pukuakin :D

Do you have some sort of radar? Carrie might be happy - it's time to sweep in and shit all over it?

S: Pahoittelen jo etukäteen, että seuraavasta postauksesta puuttuu kokonaan "se punainen lanka". Tämän kirjoituksen inspiraatioina ovat toimineet Too Fast for Love Merin panikointipostaus, eilinen jakso Sinkkuelämästä sekä omat viimeaikaiset ajatusten pyörittelyt pääni sisällä. Koittakaa kestää, tai sulkekaa selain samantien.

Miehet. Lähes jokaisen naisen ongelma numero yksi (Joojoo Ella, turha tulla hehkuttamaan miten ihana Antti on...). Niiden kanssa on mahdotonta elää, mutta nähtävästi niitä ilman on aivan yhtä mahdotonta olla. Ja valitettavasti allekirjoittanut tuntuu kuuluvan kastiin, joka oikein kerjää saada turpaansa (ei sentään kirjaimellisesti) ihmissuhteissa kerta toisensa jälkeen. Okei, tästä viasta en voi syyttää pelkästään miehiä, vika siinä että pompin takaisin kuin superpallo ei tietenkään ole miesten vika. Mutta. Olisiko se liikaa vaadittu, jos sanoisi ihan suoraan mitä haluaa, haluaako mitään vai eikö rehellisesti sanottuna itsekään tiedä mitä haluaa?

Ja joskus todella tuntuu, että miehillä on joku yliluonnollinen kyky sen suhteen, että juuri kun alat unohtaa ja jatkaa elämääsi niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut (tai ainakin esität lahjakkaasti niin kaikissa facebook päivityksissäsi!) tulee soitto, tekstari tai joku muu muistutus heidän olemassaolostaan. Ja siinä meni viikkojen kova "'älä ajattele sitä, älä ajattele sitä, ÄLÄ AJATTELE SITÄ!* mantran hokeminen täysin hukkaan. Kiitti vaan.

Ja kohtalo. Siinä on kanssa vaan sellanen akka, että jos naamatusten tultaisiin niin voisi sanoa pari  valittua sanaa. Jos maailmassa on tasan yksi ihminen, johon EI halua törmätä (tai no oikeasti haluaa, mutta esittää lahjakkaasti kaikille, myös itselleen, ettei halua) niin eikö se helkkarin ihminen kävele sua vastaan juuri kun olet lähtenyt tyttöjen kanssa ulos ensimmäistä kertaa viikkoihin, kun silmätkään ei ole enää niin turvonneet itkemisestä ja nenäkään ei enää punota pahasti niistämisen jäljiltä. Kohtalon tekosia, ihan selvästi. Mikä muuten selittää sen, että kaksi ihmistä seitsemästä miljardista maapallon ihmisasukkaasta törmää toisiinsa jatkuvasti.

Entäs se sitten, kun oot vihdoin ja viimein irrottanut itsesi moukarilla ja dynamiitilla siitä tunnesuhteesta joka teidän välillä on ja mennyt ja tavannut jonkun toisen kiinnostavan ihmisen? Sittenhän iskeää kauhea testosteronipiikki ja rynnätään paikalle muistuttamaan että kenen nainen noissa korkokengissä seisoskelee. Ja kun kilpakosija on häädetty tehokkaasti matkoihinsa, voidaan taas hiipiä sinne omaan rotankoloonsa piileksimään. Kiitti vaan tästäkin.

Varsinkin, kun nainen elelee päänsä sisällä sellaisissa mielikuvissa, että elämässä ihan oikeasti VOI käydä niinkuin saduissa. Tai no tässä tapauksessa Sinkkuelämää sarjassa. Carrie ja Kiho vaan kuuluu toisilleen ja kaikkien mokattujen tilanteiden, loukattujen tunteitten, petettyjen odotusten ja raastavien riitojen jälkeen ne vaan kuuluu toisilleen.

Mun elämä on aika pitkälti nyt juurikin sellasta tunteiden vuoristorataa kuin Carrie vietti lähtiessään Pariisiin. Toisella hetkellä oon aivan hurmiossa ja innoissani, toisena hetkenä tuherran itkua ja tunnen olevani ihan yksin tässä maailmassa. Niin että nyt sitten vaan odotelemaan, että "Kiho" tulee hakemaan mut kotiin tästä "Pariisista". Ja rakentaa mulle vaatehuoneen. En mä vaadi sen enempää.

Yeah, right! Mutta onneksi, kuten Carriellä, myös mulla on aina mun tytöt.

Ja loppuun vielä hieman otsikon mukaista raivoamista, olkaa hyvät (Ihan parhaita kohtauksia koko sarjasta!)

(Kuvat: Weheartit)