Lapsettaa

Okei, taisin just löytää ongelman ytimen... (vohveleita suklaahipuilla, kermavaahtoa ja pakkasmarjoja. Nomnom!)

S: Yllätin tänään kaikki ja erityisesti itseni, kun kampesin itseni ylös kello kuusi. Yliopistollakin olin jo puoli kahdeksalta - sopivasti 45 minuuttia ennen kuin olisi tarvinnut. Ei sitten ollutkaan ruuhkatukoksia matkalla. Hups.

Tehokasta opiskelupäivää on varjostanut ajatusmaailmassa leijuva haamu nimeltä tekemättömät koulutehtävät ja laiminlyöty liikkuminen. Liikunta on pakkaskeleillä koostunut lähinnä sohva-jääkaappi välistä ja valitettavasti sen kyllä myös huomaa. Tämäkin viikko on melkoisen ohjelmoitua, tosin huomenissa ei onneksi ole luentoja. Torstai meneekin sitten koulussa ja pikkulaskiaisessa viillettäen. Ja viikonloppu töissä. Voi itku.

Uusi piponi sen sijaan taikoo väkisinkin hymyn huulilleni. Löysin pipomallin joskus syksyllä ruokatunnilla lehtiä selaillessani ja totesin heti, että tämmöinen on pakko saada. Ja eikun kiikuttamaan ohje äidille ja pipo tilaukseen. Nyt vihdoin ja viimein pipo on valmis ja saan sen käyttöön. Mahtaako Ella kehtaa lähteä mun kanssa liikenteeseen tostaina, jos ilmestyn paikalle tämä päässäni?

Maailman sympaattisin Minni-Hiiri pipo oli kohdennettu lapsille, mutta koen olevani niin lapsenmielinen että ainakin läheisimmät ihmiset ymmärtävät pipon sopivan mulle kuin nenä päähän. Joten miksikäs ei? Vai mitä te sanotte? Kehtaisitteko itse heilua tuo päässänne kaupungilla :)

Zzz...

S: Kaivoin joulun kunniaksi kaapin perukoilta Viivi&Wagner lakanat, jotka ostin tähän kämppään muuttaessani joskus parisen vuotta sitten, mutta jotka eivät syystä tai toisesta koskaan päässeet käyttöön asti. Nyt kun lakanat pääsivät sänkyyn asti, rakastuin ihan totaalisesti niiden hassunhauskaan printtiin. Ilmeisesti myös muita vaikutuksia, kuin pelkkä rakastuminen lakanoilla on ollut, sillä allekirjoittanut on lomalla ollessaan nukkunut kevyitä 12 tunnin yöunia ja vielä toisinaan 4 tunnin päiväunet kaiken tämän päälle. Vähän väsyttää tämä loppuvuosi ja jatkuva pimeys?

Halusin joulun kunniaksi heittää myös päälle kivat yökkärit. Vaikka sovittelin päälleni jo kaunista kauniimpaa satinista yöpaitaa, totesin että tunnen oloni enemmän omaksi itsekseni rennossa flanellipyjamassa. Aattona kotiin tullessani riemu oli aika katossa (eikö se niin mee että hullulla hauskat huvit, idiootilla ilmaiset??? :)), kun aamulla väkertämät kiharani olivat pysyneet kerrankin koko päivän. Käytinkin loput illasta leikkien kameralla, kun oli vaan niin hauskaa kun olin kuin jostain Seppälän pyjamamainoksesta tipahtanut. Harvoin sitä nyt oikeasti kukaan on hiukset laitettuna ja meikit naamassa pyjama päällä heilumassa... Eli vähän erilaista "asukuvaa" näin rennonlötkeän loppuvuoden kunniaksi! :)

Sitsit

S: Pahoittelut liian pitkäksi venyneestä blogihiljaisuudesta. Kovasti lupasin ja vannoin itselleni, että perjantaina tulen jälleen päivittelemään kun kiire hellittää, mutta mitenkäs sitten kävikään? Lieventävänä asianhaarana voinee mainita torstaina olleet sitsit. Olo oli perjantaina melkoisen väsynyt ja kulutinkin päivän makaamalla lähinnä sohvan pohjalla. Kovin rankkaa tämä opiskelu! :)

Torstaina tosiaan juhlittiin ainejärjeston perinteisillä syyssitseillä, joihin itsekin osallistuin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Tiedän, melko järkyttävää! Mutta nyt kun olen kerran päässyt sitsailun makuun, uskon viihtyväni kyseisissä kekkereissä useamminkin. Sikäli mikäli nämä juomalaulut suostuvat lopettamaan päässäni soimisen maanantaihin mennessä. En halua alkaa hyräillä näitä ääneen julkisesti...

Juhlapaikkana toimi Gillesgården, joka oli mielestäni erittäin tunnelmallinen juhlapaikka, etenki kauniin koristelunsa ansiosta. Syyssitseillä perinteisenä pukukoodina naisilla on ollut pikkumusta ja miehillä puku. Tänävuonna teemaväreinä toimi mustan lisäksi myös kulta, jota toivottiin näkevän osallistujien pukeutumisessa. Useimmat olivatkin piristäneet asuaan jollakin kultaisella yksityiskohdalla ja varsin kauniita daameja ja komeita herrasmiehiä paikalla olikin.

Kuten blogissa on tullut jo selväksi, kriiseilin oman pukeutumiseni kanssa aika paljon. Nellyltä tilaamani pikkumustat olivat suuri pettymys, sillä toisesta oli vetoketju rikki ja toinen mekko ei istunut lainkaan ja oli muutenkin jotenkin tyylitön. Kävin kaupungilla kokeilemassa varmaan lähemmäs 30 erilaista pikkumustaa ja ironista kyllä, lopulta paras mekko löytyi H&M:n "teiniosastolta". Yksinkertainen pitsimekko oli vielä kaiken lisäksi törkeän halpa, joten mikäs sen parempaa. Mekon kaveriksi päätyivät luottokorkkarini sekä vuosia sitten ostamani "kultainen" huivi. Koruvalinnoissani toistuivat myös illan teemana toiminut kulta.

Ja mites sitten itse sitsit. Noh, ruoka oli hyvää, juomaa riitti ja laulettiin äänihuulet kipeiksi. Fiilis oli loistava ja jatkoillekin eksyttiin. Tanssahtelin the Monkeyn tanssilattialla niin villisti, että mottasin yhtä opiskelukaveria ja tiputin toisen ystäväni juotavan. Kaikesta seurasi vain isosti naurua. Poistuin jatkoilta (liian) aikaisin ja lähdin etsimään yöstä siskoani, joka vietti oman opiskeluporukkansa kanssa pikkujouluja. Törmäsin Nigel Barkeriin, joka törkeästi dominoi keskustelua siskoni kanssa. Lopulta samoilimme tiemme siskoni opiskelukaverin luokse yöksi ja matkalla kisasimme siitä, kenellä on surkein elämä, löytämättä koskaan voittajaa. Aamulla makoiltiin katsomassa Salattuja Elämiä (Kyllä, mikä mua vaivaa!!!) ja Frendejä, kunnes sisko sai kerättyä itsensä rikkasihvelillä siihen kuntoon, että voitiin suunata kotiin.

Summa summarum, loistava ja mahtava ilta. Näitä lisää, kiitos!

TGIF

S. Otsikossa hieman ironiaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa tuleva viikonloppu ja syykin on selvä: oon töissä ja kaiken lisäksi pitäisi vielä jaksaa siivota kotona ja tehdä kouluhommia. Kiinnostaa kun kilo kiviä...

Oli hiukan luksusta kun sai aamulla nukkua pitkään eikä tarvinnut herätä herätyskellon pirinään. Makoilinkin sängynpohjalla hyvän tovin, kunnes eräs pieni ilveksen pentu murtautui makkariin ja mahanpäälle kehräämään. Joo, hyvä varmaan ensin kieltää kissalta makkariin tulo ja sitten kelliä sen kanssa seuraavaksi sängyllä...

Huivi - Gina Tricot
Neule - Seppälä
Legginsit - Seppälä
Kengät - H&M
Kaulakoru - Pull & Bear
Sormus - Lindex

Kahvia naamaan ja vaatteet niskaan ja suunta koululle. Lähdin hakemaan yhtä kirjaa, jota tarvitsen esitelmän teossa. Koska oli jäljellä vaan kirjoja, jotka sai lainaan 2 päiväksi kävin kopsaamassa tosta ne tavitsemani luvut karhukopiossa. Kävin taas myös kirppiksellä siivoamassa meidän hyllyä. Ihan hyvä oli huomata, et ainakin jotain tavaraa oli jo lähtenyt uusille omistajille. Eli voiton puolelle ainakin tullaan pääsemään, jee! Kiertelin myös itse kirppistä, mutten suurempia löytöjä tehnyt. Yksi villakangastakki ja musta bleiseri jäi hiukan kaivelemaan... Ärsyttää kun ihmiset laittaa tavaroille ihan uskomattomia hintoja. Nytkin löysin KULUNEET ja selkeesti käytetyt kengät, joissa pyynti oli lähemmäs 30 euroa. Siis mitä ihmettä, kaupastahan saa uudet samaan hintaan! Ehkä tässä sitten pätee parhaiten sanonta "ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa". Indeed!

Sen sijaan, että tekisin jotain fiksua (oppimispäiväkirja ja essee odottelee kirjoittajaansa...) ajattelin syödä ja lötköttää sohvalla hetken ennen töihin lähtöä... Ehkä mä sitten jo huomenna vaikka aktivoidun ja siivoankin täällä kämpässä. Tai teen kouluhommia. Tai mahdollisesti harrastan jotain liikuntaakin (kävelyä sohvan ja jääkaapin välillä ei varmaan vieläkään lasketa hyötyliikunnaksi?)

Oon ihan totaalisen rakastunut tohon Ginan huiviin, vaikka se nyt onkin ihan tusinatavaraa ja joka toisella vastaantulijalla sellanen on. Mut silti <3

Jep. Mutta nyt alkoi henkinen valmistautuminen viikonlopun työrupeamaan. Viettäkää oikein ihana, rentouttava ja hauska viikonloppu. Noin niinkun munkin puolesta!

Busy as a bee

S: Tässä hieman kuvia eiliseltä teatteri reissulta. Käytiin katsastamassa kavereiden kanssa oman ainejärjestömme tähdittämä näytelmä "ettei naapuri kuule". Näytelmään voitte perehtyä lisää sen omilla kotisivuilla. Suosittelen ehdottomasti katsastamaan tämän näytelmän. Näyttelijäkaarti koostuu psykologian opiskelijoista, jotka ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja luoneet koko näytelmän käsikirjoituksineen, puvustuksineen ja lavasteineen täysin tyhjästä. Erityismaininta loistavasta suorituksesta lavalla on annettava omalle kaimalleni Sallalle, joka paitsi esittää näytelmässä päähenkilön tyttöystävää, myös laulaa. Sallan laulu jätti kertakaikkiaan sanattomaksi ja sai kylmiä väreitä kulkemaan selässä. Aivan uskomaton ääni ja tulkinta, wau! Näytelmän lipputulot menevät myös lyhentämättömänä ulkoministeriön tukemaan Palestiina- projektiin, jossa tähdätään sotatraumojen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn, joten nyt on loistava tilaisuus viettää ilta teatterista nauttien ja samalla hyväntekeväisyyttä tehden!

Musta poolo - Seppälä
Hame - Vero Moda
Sukkahousut - Seppälä
Kengät - Spirit Store

Sitten tämän päiväisiin tapahtumiin. Vietiin tosiaan Ellan kanssa tavarat keskiviikkona Manhattanin kirppikselle ja tänään kävin aamulla lisäilemässä hiukan tavaraa ja siivoamassa meidän hyllyä. Aika tehokkaasti siellä oli myllätty ja muutamia vaatteita oli eksynyt muista hyllyistä meidän paikalle. Ilokseni huomasin, että multa oli kadonnut jo molemmat villakangastakit. Elän nyt siis siinä uskossa, että ne on kanssa myyty, eikä roudattu johonkin muihin hyllyihin tai varastettu. Mutta siis, voitolla jo ollaan, jee! Toivottavasti muutkin vaatteet löytäisi uudet kodit, ei ainakaan pitäisi olla hinnoista kiinni, kun melkoisen alakanttiin mielestäni hinnoittelin...

Kirppikseltä suuntasin keskustaan ja parkkipaikan metsästysralli oli aika mielenkiintoinen tänään alkaneiden Silakkamarkkinoiden vuoksi. Takapenkillä istuneet kävivät hiukan hermoille, kun alkoi ininä pitkästä kävelymatkasta, luulisi niidenkin maalaisina tottuneen kävelyyn, prkl! :D No selviydyttiin kaikki kuitenkin hengissä keskustaan. Tarkoituksena oli tosiaan metsästää pikkuveljelleni J:lle (tää ei oo mikään yritys pitää pikkuveljen identiteettiä salassa, vaan siis ihan arjessakin häntä kutsun tällä nimellä. Aika luova lempinimi, eikö?) vanhojentansseihin puku.

Kävetiin summissa yhteen putiikkiin Humalistonkadulla, joka on osunut silmään useasti siitä ohi ajellessa. Täytyy todeta, että alkoi itseäni harmittaa aika tuhottomasti, että itse en koskaan päässyt tällaista kokemaan, sillä oma pukuni oli lainassa veljen avovaimolta. Harmitus johtui siitä, että kyseinen liike ja siellä häärinyt nainen olivat uskomattoman ihania! Alkuun hän esitteli meille miesten pukujen historian ja sen jälkeen hän toi jokaisesta historian vaiheesta J:lle sovitettavaksi puvun takin. Ihastuttiin heti kättelyssä tähän kaikkein vanhimpaan takkimalliin, jonka pohjalta lähdettiin rakentamaan J:lle asukokonaisuutta. Ja voi vitsi, kyllä näytti oma pikkuveli sitten komealta ja ihan oikealta herrasmieheltä. Vuokraamon naisen kanssa naureskeltiinkin, että kyllä tässä puvussa on vaan jotain sellaista Mr. Darcy tyylistä romantiikkaa. Sisko vieressä hehkutti toistuvasti: "Tää on ihan kuin Vampyyripäiväkirjoista!" (ja kyseessä tosiaan isosisko...:)) Mun mielestä on myös todella hienoa, että J on sellainen poika joka uskaltaa käyttää pukeutumisessa värejä ja tehdä muutenkin rohkeita ratkaisuja: nytkin vuokraukseen lähti pinkki liivi ja todellakin kaikki röyhelökaulukset jne. Harmittaa kun ei ole kuvaa tästä puvusta, mutta koitan saada niitä tänne sitten keväällä, kun tanssit on tanssittu (tästä tulikin mieleen, et mitäs laittaisi itse silloin päälle? Hmm...)

Kun vuokraus oli saatu kivuttomasti ja yllättävän helposti suoritettua pyörittiin hetki kaupungilla. Mulle tarttui mukaan Ginasta yksi huivi, eikä oikeastaan muuta. Käytiin myös askartelukaupasta hakemassa matskuja meidän perheen tulevien vauvojen onnittelukortteihin. Lopulta päästiin vihdoi ja viimein (nälkäisinä, väsyneinä ja ärtyneinä) itse silakkamarkkinoillekkin. Kaunis syksyinen sää oli saanut ihmiset todellakin liikkeelle. Nähtävää ja maisteltavaa oli tosi paljon, mutta juurikaan ei pystynyt pysähtelemään siinä ihmismassassa. Näin niin hyvännäkösiä kalaruokia, että melkeen itkettää edelleen ajatella niitä. Maistoin myös niin hyviä suolakurkkuja, etten edelleenkään tajua miten suolakurkku voi maistua niin taivaallisen hyvältä. Varsinkin kun normaalisti vihaan säilöttyjä kurkkuja!

Iltapäivä menikin sitten kotona sohvalla nukkuen. Olin ihan tajuttoman väsynyt ja päätäkin särki, mutta onneksi iltalenkki tuntuu auttaneen hiukan. Vielä voisi hetken kattella telkkaria (sain True bloodit katottua, mitä mä nyt teen!?!?) ja sitten kömpiä nukkumaan. Taas. Huomenna olisi kiireinen päivä luvassa. Taas.

Puspus ja kauniita unia ihmiset!

Tästä on glamour kaukana

Bloggaajia syytetään joskus siitä, että he antavat elämästään liian kiiltokuvamaisen käsityksen teksteissään. Koska mehän ollaan Ellan kanssa 100 prosenttisesti realisteja (E, leiki nyt vaan mun mukana, jooko ;D) päätin julkaista ekana "virallisina" asukuvina "ei niin sliipattuja ja viimeisteltyjä" kuvia mun eilisestä asusta. Huomioikaa kuitenkin, että terapia ei ole ilmaista, joten kuvien katselu (ja etenkin suuremmaksi klikkailu) on TÄYSIN lukijoiden omalla vastuulla (valokuvattavaa ei vahingoitettu kuvausten aikana - hänen kärsineestä ilmeestään huolimatta!)

Tässä kuvassa mua itseäni nauratta (typerän ilmeeni lisäksi) eniten se, että selkeesti olen alitajuisesti yrittänyt ja myös onnistunut piilottamaan puolet mun ruhostani! :D

Kuvat on otettu sisätiloissa, normaalisti poiketen. Normaalisti olen tykännyt kuvata asuni tuossa terassillani, mutta tänään se ei onnistunut. Ai että miksikö?

Tässä on selkeesti jo yritystä. Nuupahtanut naama on vaan edelleen sama = tätäkään kuvaa ei voida pelastaa! Tarkasilmäiset huomaavat myös "hieman" sekaiset hiukset ja leuassa olevan finnin!
Neuletakki - Seppälä
Musta poolopaita - Seppälä
Farkut - H&M
Laukku - matkamuisto Ateenasta

No tosiaan aamulla lähdin koululle siinä kello 9.00. Piti tehdä vielä enkun tehtävät ennen kyseistä luentoa, joka alkoi kymmeneltä. Koulumatkaan tosiaan mulla menee se joku parikymmentä minuuttia, eli siitä voidaan laskeskella miten kauan mulla oli aamulla aikaa käyttää niihin tehtäviin saatika mihinkään ylimääräiseen. Eli kiire oli aamulla kova ja kuvia en ehtinyt ottamaan.

Ööh, piilottakaa lapset, häiriintyneen näkönen täti liikenteessä! Siis MIKÄ tää ilme on!?! :D

Aamuinen kiire olikin sen verran suuri, että kun huomasin unohtaneeni lompakkoni kotiin, ei todellakaan ollut mahkuja kääntyä takaisin sitä hakemaan. Eipä siinä mitään. Muuta kun että tosiaan pääsin tänään lähtemään koulusta kotiin klo. 19.30. Joten kiitos sille ihanalle ihmiselle, joka lainasi mulle rahaa ruokaan. Tunnetusti en ole niitä ihanimpia ihmisiä nälkäisenä ja voin vain pelonsekaisin tuntein miettiä mitä olisi tapahtunut, jos olisin joutunut menemään tämänpäiväiseen asiakastapaamiseen nälkäisenä...

Eli siinä ne. Asukuvat, jotka on otettu lähes 11 tunnin koulupäivän jälkeen ja sisätiloissa, koska ulkona oli jo säkkipimeää kun kotiin pääsin. Hiukset rasvaiset, naama kiiltää, nälkä kurnii vatsassa ja olo on kertakaikkisen "ihana"...Inhorealismia parhaimmillaan!