There's no more rabbits in my hat to make things right ...

Tämmösta meikäläisen pariin viimeiseen viikkoon on kuulunut. Eikö näytäkin kivalta? :)

S: Huh heijaa! Takana varmasti pisin päivitystauko tän blogin historiassa, mutta valitettavasti samalla myös lähespä pakollinen sellainen. Allekirjoittanut on  viimeiset pari viikkoa rynninyt paikasta A paikkaan B ja uppoutunut tenttikirjojen ihmeelliseen maailmaan sekä huhkinut töissä tavallista enemmän. Epätoivon partaalle ovat ajaneet sellaiset ihmeelliset asiat, kuten rakenneyhtälömallit, kehityspsykologia tentti sekä yksi isompi ryhmätyö. Onneksi kaikki kolme ovat nyt takanapäin ja meno koulussa alkaa helpottaa. Ja koska mun maksimaalinen hullu stressi on nyt takanapäin olen viimeiset päivät voinut hiukan huonosti ja pelkään sairastuvani oksennustautiin. Eilinen ilta meni fiiliksissä, jossa pohdin kokonaan uusiksi perheenperustamisen mahdollisuuden. Jos raskauden aiheuttama pahoinvointi on mitään sellaista kun se mun eilinen olotilani, niin en todellakaan tiedä onko vauva sen arvoinen asia, että pystyisin kärsimään sellaista oloa useamman kuukauden ajan.

No mitäs tässä nyt sitten on tapahtunut viimisten viikkojen aikana. Uskomatonta kyllä, aika hurjasti. Perjantaina kiiruhdin suoraan koulusta kotiin laittautumaan iltaa varten, sillä lähdettiin viettämään mun siskon synttäreitä Logomoon ja Voice of Finlandin kuvauksiin. Olin hankkinut meille hieman kalliimmat liput, joten päästiin ensin illalliselle ja myös meidän istumapaikat salissa oli melkoisen hyvät. Tuli kuolattua niin Elastista, Lauri Tähkää, Axl Smithiä kuin kuumia VoF:in miehiäkin melkoisen läheltä. Iltaa lähdettiin jatkamaan virallisille jatkoille Börssiin ja mä olin hyvin pian valmis lähtemään kotiin Herra Nukkumatin kanssa. Olin oikeasti ihan tajuttoman väsynyt, tyyliin nuokuin pöydässä ja ihmiset kyseli että oonko ihan kunnossa. Juu, mitä nyt "hiukan" väsynyt ja turhautunut kun en päässy nukkumaan.

Lauantaina sitten nukuinkin todella pitkään ja keräilin itseäni sängynpohjalta vasta joskus illalla, kun oli tarkoitus lähteä viettämään mun entisen työkaverin synttäreitä. Oli niin mahtavaa nähdä pitkästä aikaa tyttöjä ja turista oikein kunnolla. Jälleen kerran ilta jatkui Turun yöelämässä ja vitsit mikä ilta olikaan. Niin hyvässä kuin pahassakin!

Viittasinkin tuossa edellisessä postauksessa siihen, että mulla on ollut omat fiilikset ja tunteet melkoisen solmussa tässä kevään aikana. Noh, kyseinen lauantai-ilta selvitteli noita solmuja mulle melkoisen paljon. Ei tarvitse varmaankaan olla mikään ruudinkeksijä, että ymmärtää kyseessä olleen eräs mieshenkilö. Lauantaina mulle lopulta valkeni, että tän ihmisen kanssa "oleminen" aiheuttaa mulle enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Mä ansaitsen jotain parempaa, jotain missä palaset loksahtelee paikalleen ilman että niitä tarvii vasaran kanssa hakata. Hassuinta tässä koko asiassa on ehkä se, että tää asia kristallisoitui mulle oikeastaan samalla hetkellä, kun törmäsin sattumalta erääseen vanhaan tuttuuni, joka sai mut muistamaan miten saumatonta ja helppoa tällaisten asioiden vaan pitäisi olla ja miltä se tuntuu kun joku välittää susta aidosti. Täytyy sanoa, että vaikka tällainen päätös ei tietenkään koskaan ole helppo, niin olen tällä hetkellä todella onnellinen ja helpottunut. Varmasti myös siksi, että tän vanhan tutun tapaaminen oli niin huippumahtavaa ja jollain tavalla ympyrä sulkeutui vihdoin ja viimein. Ihan mahtavaa!

Viikonloppuna olisi tarkoitus juhlia mun synttäreitä kavereitten kanssa ja maanantaina kahvitella samoissa merkeissä sukulaisten ja perheen voimin. Tiistaina onkin sitten luvassa jotain pelottavaa, sillä multa lähtee synttäripäivän kunniaksi vasemmalta puolelta molemmat viisaudenhampaat. Kyseiset pirulaiset alkoivat vaivaamaan (tietenkin) juurikin noiden stressaavien viikkojen aikana ja kun vihdoin ehdin hammaslääkärille (melkein viikon kipulääkkeiden käytön jälkeen...) oli tuomio aika ehdoton. Nyt hiukan pelottaa, sillä oon mielestäni aika kipuherkkä ja pelkään myös hammaslääkäriä. Plus kaikki kuulemani kauhutarinat kyseisestä operaatiosta. Kommentoikaa aiheesta siis vain, jos on jotain iloisia "ei sattunut yhtään" tarinoita kerrottavana :)

Tulipa pitkä sepustus... Mutta tässä nyt ne tärkeimmät kuulumiset hiljaisuuden ajalta. Mitäs teille kuuluu?