Tyttöystävähaaste

S: MouMoun kehittelemästä blogihaasteesta innostuneena tahdoin itsekin lähteä täyttelemään vastauksia tähän haasteeseen. Tarkoituksena siis on kertoa viisi faktaa itsestään tyttöystävänä. Ei haittaa vaikka siviilisääty olisi mitä, täytelkää silti. Äärettömän hauskaa olisi päästä lukemaan myös muiden vastauksia, eli linkiteltää omianne, jos innostutte myös vastaamaan haasteeseen.

Pariskuntana ei tarvitse nyhvätä yhdessä. Rakastan yhteistä aikaa sen tärkeän toisen kanssa ja välillä on aivan huippua nyhvätä kotisohvalla kahdestaan katsellen leffaa ja jutellen totaalisen päättömiä juttuja. Rakastan tätä niin paljon, että välillä unohdan kokonaan oman aikaisemman elämäni ja uppoudun siihen yhdessäoloon. Mutta. Tarvitsen omaa tilaa. Ja tarvitsen sitä toisinaan paljon. Olen suurimman osan aikuiselämästäni viettänyt yksin, enkä todellakaan osaisi kuvitella jakavani arkeani 100% kenenkään kanssa. Myös silloin, kun tahdon lähteä kavereitteni kanssa viihteelle, tahdon todellakin lähteä kavereitteni kanssa, en pariskuntana. Silti mielestäni täydellinen ilta viihteellä tarkottaisi loistavaa ja riehakasta iltaa ulkona tyttöjen kanssa, jonka jälkeen saisi kömpiä sen oman kullan kainaloon nukkumaan. Ja tietty myös krapuloida seuraavan päivän kerraten edellisen illan kaikki parhaat palat.

Asioista pitää voida keskustella. Ei liene kenellekään enää tässä vaiheessa yllätys, että mulla on erittäin paha taipumus analysoida kaikkea miesten sanomaa ja tekemää toisinaan aivan liikaa. Varsinkin silloin jos suhteessa on pienikin kriisi, alan analysoida kaikkia vanhojakin juttuja. Ja mulla on norsun muisti tällaisissa asioissa. Siispä, kaikista asioista pitää pystyä keskustelemaan. Eniten maailmassa vihaan sitä, jos toinen vaan tekee katoamistemput eikä vastaa viesteihin tai puheluihin. Ymmärrän, että vihaisena ei aina huvita, mutta tämmöinen käytös ajaa mut ISOON ahdistukseen, joka ihan oikeasti horjuttaa mun perusluottamusta koko mieheen. Jos siis haluaa onnistua mun kanssani elelemään pitää löytyä avoimuutta, kykyä keskustella ja sietää neuroottista ja ylianalysoivaa minua. Jos pystyy tähän, saa mun sydämen tykyttämään ja kovaa.

En ole kotitalousihme. Tykkään laittaa ruokaa ja siivoaminenkin sujuu toisinaan, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin miehen kotiorja. Itseasiassa jos lähdetään miettimään mun parisuhteita, niin kummassakin parisuhteessa mies on hoitanut sen kokkaamisen pääasiallisesti (ja erittäin kunnialla, kiitos siitä!) ja mä oon tiskaamista lukuunottamatta oikeastaan säästynyt kotihommilta. Musta on myös erittäin seksikästä, kun mies osaa laittaa hyvää ruokaa ja haluaa kokata mulle. Tahtoisin myös itse osata laittaa ruokaa hyvin ja kokata miehelle tyyliin pihvit ja punaviinikastikkeet. Ehkä mä vielä jonakin päivänä opettelen, mutta siihen saakka jos tahtoo syödä mun tekemää ruokaa joutuu päätymään ihan perus makaroonilaatikkoon.

Ymmärrä mua. Mä olen toisinaan vaikea ihminen. Siis ihan helkkarin vaikea. Mä oon sellanen tapaus, että voin nauraa ja itkeä samanaikaisesti, enkä tiedä syytä kumpaankaan. Välillä mulle myös tulee vaan outoja oloja, jolloin tuntuu että jokin on vialla, vaikka en osaa kertoa että mikä on. Tämmösinä hetkinä mä kaipaan vaan sitä, että joku pitää sylissä, silittää hiuksia ja toteaa, että sit kun oot valmis puhumaan, ni puhutaan. Muutenkin se, että mies kyselee mun ajatuksista, fiiliksistä ja vaikka ihan kuulumisista, on vaikuttavaa. Se, kun mulle toteaa, et "kerro lisää" on aika varma tapa saada mut hymyilemään sisäisesti.

Näytä mitä tunnet. Aina niitä kauniita asioita ei tarvitse sanoa, monesti teot kertoo paljon enemmän. Mä oon pohjimmiltani romantikko ja vaikka saatan ääneen todeta et "no jo on sokerista" niin samalla oon luultavasti aivan pähkinöinä. En odota kynttiläillallisia ja serenadeja ikkunan alla. Ohimennen annettu suukko, pieni hellä hipasu ja yllätyksellinen illanvietto meille kahdelle on mulle asioita, jotka merkitsee paljon. Itse yritän tietty pyrkiä samaan. Mun on välillä vaikea verbalisoida mun tunteita, mutta sit taas mun teot paljastaa tunteet jo paljon ennen kun kykenen niistä ääneen kertomaan.