Kallonkutistaja

OMG!

S: Tuleva ammattini herättää usein ihmisissä monenlaisia tunteita: aina pelosta ja huvittuneisuudesta kiinnostukseen. Kun kerrot tuntemattomalle ihmiselle opiskelevasi psykologiaa ja olevasi tuleva psykologi voit huonolla tuurilla joutua kuuntelemaan tämän random ihmisen vuodatusta hänen lapsuudenkokemuksistaan tai toisaalta ihminen voi myös sulkeutua kokonaan, peläten että osaat lukea hänen ajatuksiaan ja tai muuten analysoit hänen olemuksensa läpikotaisin. Moni opiskelukaverini pitää matalaa profiilia opiskelualansa suhteen jopa opiskelijabileissä, saati nyt ihan ”tavallisissa” illanvietoissa. Ja vaikka edelliset esimerkit ovatkin hieman kärjistettyjä, on itselläni hyvinkin mielenkiintoisia kokemuksia esimerkiksi siitä, että kun vapaa-ajallani olen ollut kavereitteni kanssa ulkona, kipsutellut menemään korkkareissa ja mekossa, ja minut on esitelty uudelle ihmiselle ja kerrottu minun opiskelevan psykaa, on tämän ihmisen katse noussut päästä varpaisiin useampaankin otteeseen. Kyllä. Me psykologitkin saatamme tykätä pukeutua, laittautua ja käydä ulkona aivan kuten normaalit ihmiset. Uskomatonta kyllä, emme myöskään osaa lukea kenenkään ajatuksia (voi miten kätevää se olisikin toisinaan!) emmekä myöskään analysoi jokaista liikettä jonka teette (vaikka allekirjoittanut myöntääkin olevansa ylianalyyttinen aina hermoromahdukseen saakka).

Kuvalla yritin havainnollistaa lukiolaisille hiukan kurssikirjojen paksuuden eroa... Vasemmalla lukion kurssikirja, oikealla muutama mun tänhetkinen kirja, jotka tosiaan kaikki vielä enkuksi ;) (shokkihoitoa nuorille!)

Siellä se Sigmund- vauva kelluu lapsivedessä  vuoden 2008 kasteen kunniaksi

Käytiin kaverini kanssa viime viikolla esittelemässä psykologian oppiainetta vanhassa lukiossamme. Tästä sainkin idean kertoa teille hieman opiskelustani. Tosiaan, psykologiaa luetaan yliopistossa, itse siis opiskelen Turun yliopistossa. Pääsin opiskelemaan vuonna 2008, joten muutama vuosi vielä olisi opintoja jäljellä. Teen tällä hetkellä maisterivaiheen opintoja, vaikka en vielä virallisesti olekaan kandi. Kandiin vaadittava opintomäärä on kyllä kasassa ja kandityökin palautettu jo aikoja sitten, mutta multa puuttuu vielä muutamia pakollisia kursseja (kieliopintoja ja toinen sivuaine on vielä kesken).

Ainejärjeston logoa... Ja nähtävästi on hiukan myös kuraa kertynyt haalareiden selkään

Neljä vuotta yliopistolla ovat menneet hirmuisen nopeaan. Vaikka omassa elämässä onkin ehtinyt tapahtua paljon, tuntuu samalla siltä, että olisi aloittanut opiskelun ihan vasta justiinsa. Tällä hetkellä opiskeluun tuo suurta konkreettisuutta koulun Moniammatillisella opetusklinikalla tehtävä asiakastyö: meillä on jokaisella opiskelijaryhmällä oma asiakas, jonka kanssa työskentelemme. Asiakkaat ovat ihan aitoja tapauksia, jotka ovat tulleet eri tahojen tekemällä lähetteellä klinikalle. Klinikalla työskentely vie hurjasti aikaa, mutta on myös todella mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Nautin tästä kurssista ihan älyttömästi ja jotain vastaavaa haluan tehdä tulevaisuudessa ammatikseni – enkä todellakaan homehtua jossain maan alla tekemässä tutkimusta!

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän mietteitänne psykologiasta ja vastailen myös mielelläni kaikkiin kysymyksiin, joita teillä mahdollisesti herää. Onko joku teistä mahdollisesti harkinnut hakea psykaa lukemaan tai lukeeko joku mahdollisesti jo?