Busy as a bee

S: Tässä hieman kuvia eiliseltä teatteri reissulta. Käytiin katsastamassa kavereiden kanssa oman ainejärjestömme tähdittämä näytelmä "ettei naapuri kuule". Näytelmään voitte perehtyä lisää sen omilla kotisivuilla. Suosittelen ehdottomasti katsastamaan tämän näytelmän. Näyttelijäkaarti koostuu psykologian opiskelijoista, jotka ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja luoneet koko näytelmän käsikirjoituksineen, puvustuksineen ja lavasteineen täysin tyhjästä. Erityismaininta loistavasta suorituksesta lavalla on annettava omalle kaimalleni Sallalle, joka paitsi esittää näytelmässä päähenkilön tyttöystävää, myös laulaa. Sallan laulu jätti kertakaikkiaan sanattomaksi ja sai kylmiä väreitä kulkemaan selässä. Aivan uskomaton ääni ja tulkinta, wau! Näytelmän lipputulot menevät myös lyhentämättömänä ulkoministeriön tukemaan Palestiina- projektiin, jossa tähdätään sotatraumojen kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn, joten nyt on loistava tilaisuus viettää ilta teatterista nauttien ja samalla hyväntekeväisyyttä tehden!

Musta poolo - Seppälä
Hame - Vero Moda
Sukkahousut - Seppälä
Kengät - Spirit Store

Sitten tämän päiväisiin tapahtumiin. Vietiin tosiaan Ellan kanssa tavarat keskiviikkona Manhattanin kirppikselle ja tänään kävin aamulla lisäilemässä hiukan tavaraa ja siivoamassa meidän hyllyä. Aika tehokkaasti siellä oli myllätty ja muutamia vaatteita oli eksynyt muista hyllyistä meidän paikalle. Ilokseni huomasin, että multa oli kadonnut jo molemmat villakangastakit. Elän nyt siis siinä uskossa, että ne on kanssa myyty, eikä roudattu johonkin muihin hyllyihin tai varastettu. Mutta siis, voitolla jo ollaan, jee! Toivottavasti muutkin vaatteet löytäisi uudet kodit, ei ainakaan pitäisi olla hinnoista kiinni, kun melkoisen alakanttiin mielestäni hinnoittelin...

Kirppikseltä suuntasin keskustaan ja parkkipaikan metsästysralli oli aika mielenkiintoinen tänään alkaneiden Silakkamarkkinoiden vuoksi. Takapenkillä istuneet kävivät hiukan hermoille, kun alkoi ininä pitkästä kävelymatkasta, luulisi niidenkin maalaisina tottuneen kävelyyn, prkl! :D No selviydyttiin kaikki kuitenkin hengissä keskustaan. Tarkoituksena oli tosiaan metsästää pikkuveljelleni J:lle (tää ei oo mikään yritys pitää pikkuveljen identiteettiä salassa, vaan siis ihan arjessakin häntä kutsun tällä nimellä. Aika luova lempinimi, eikö?) vanhojentansseihin puku.

Kävetiin summissa yhteen putiikkiin Humalistonkadulla, joka on osunut silmään useasti siitä ohi ajellessa. Täytyy todeta, että alkoi itseäni harmittaa aika tuhottomasti, että itse en koskaan päässyt tällaista kokemaan, sillä oma pukuni oli lainassa veljen avovaimolta. Harmitus johtui siitä, että kyseinen liike ja siellä häärinyt nainen olivat uskomattoman ihania! Alkuun hän esitteli meille miesten pukujen historian ja sen jälkeen hän toi jokaisesta historian vaiheesta J:lle sovitettavaksi puvun takin. Ihastuttiin heti kättelyssä tähän kaikkein vanhimpaan takkimalliin, jonka pohjalta lähdettiin rakentamaan J:lle asukokonaisuutta. Ja voi vitsi, kyllä näytti oma pikkuveli sitten komealta ja ihan oikealta herrasmieheltä. Vuokraamon naisen kanssa naureskeltiinkin, että kyllä tässä puvussa on vaan jotain sellaista Mr. Darcy tyylistä romantiikkaa. Sisko vieressä hehkutti toistuvasti: "Tää on ihan kuin Vampyyripäiväkirjoista!" (ja kyseessä tosiaan isosisko...:)) Mun mielestä on myös todella hienoa, että J on sellainen poika joka uskaltaa käyttää pukeutumisessa värejä ja tehdä muutenkin rohkeita ratkaisuja: nytkin vuokraukseen lähti pinkki liivi ja todellakin kaikki röyhelökaulukset jne. Harmittaa kun ei ole kuvaa tästä puvusta, mutta koitan saada niitä tänne sitten keväällä, kun tanssit on tanssittu (tästä tulikin mieleen, et mitäs laittaisi itse silloin päälle? Hmm...)

Kun vuokraus oli saatu kivuttomasti ja yllättävän helposti suoritettua pyörittiin hetki kaupungilla. Mulle tarttui mukaan Ginasta yksi huivi, eikä oikeastaan muuta. Käytiin myös askartelukaupasta hakemassa matskuja meidän perheen tulevien vauvojen onnittelukortteihin. Lopulta päästiin vihdoi ja viimein (nälkäisinä, väsyneinä ja ärtyneinä) itse silakkamarkkinoillekkin. Kaunis syksyinen sää oli saanut ihmiset todellakin liikkeelle. Nähtävää ja maisteltavaa oli tosi paljon, mutta juurikaan ei pystynyt pysähtelemään siinä ihmismassassa. Näin niin hyvännäkösiä kalaruokia, että melkeen itkettää edelleen ajatella niitä. Maistoin myös niin hyviä suolakurkkuja, etten edelleenkään tajua miten suolakurkku voi maistua niin taivaallisen hyvältä. Varsinkin kun normaalisti vihaan säilöttyjä kurkkuja!

Iltapäivä menikin sitten kotona sohvalla nukkuen. Olin ihan tajuttoman väsynyt ja päätäkin särki, mutta onneksi iltalenkki tuntuu auttaneen hiukan. Vielä voisi hetken kattella telkkaria (sain True bloodit katottua, mitä mä nyt teen!?!?) ja sitten kömpiä nukkumaan. Taas. Huomenna olisi kiireinen päivä luvassa. Taas.

Puspus ja kauniita unia ihmiset!