En muista olenko kirjoittanut tänne vai aikaisempaan blogiin siitä, kun olimme pikkuveljelleni J:lle vuokraamassa pukua, mutta kerron nyt asiasta tiivistetyn juonen. Joskus viime syksynä lähdettiin etsimään J:lle pukua perheen naisten toimiessa makutuomareina. Sattuman ohjaamana käveltii sisään Humalistonkadulla sijaitsevaan pukuliikkeeseen nimelta Top Hair & Costume, jossa meitä alkoi ystävällisesti palvelemaan nainen, joka myöhemmin paljastui ompelijaksi joka tekee ilmeisesti suurimman osan vuokralla olevista vaatteista. Hän piti meille valokuvilla höystetyn lyhyen esitelmän miesten juhlavaatteiden historiasta, jonka jälkeen J:n piti päättää miten vanhalla tyylillä hän haluaisi lähteä pukuaan rakentamaan.
Pikkuveljessäni J:ssä on mielestäni erittäin hieno juttu se, että hän uskaltaa pukeutua rohkeasti (toisin kuin monet muun suvun miehet) eikä pelkää erottua joukosta. Ja jälleen kerran mulla meni maku täysin yksiin veljen kanssa, sillä hän valitsi pukutyylikseen vanhimman mahdollisen frakkitakin, johon kuului siis myös kaikenmaailman kaulahörheilöitä sun muuta. Puku oli siis täysin suoraan Jane Austenin romaanien filmisoinneista. Ja aivan ihana. Pikkuveljeni toivoi saavansa pukunsa liiviksi punaisen liivin, koska hänen parinaan toiminut tyttöystävä oli tilannut itselleen punaisen puvun. Koska sopivan kokoista liiviä ei löytynyt halutussa värissä, lupasi ompelija tehdä liivin J:n mittojen mukaan. Siis haloo miten loistavaa palvelua!
No, nyt monta kuukautta myöhemmin siirryttiin lähemmäs hoo hetkeä. Mua henkilökohtaisesti hieman jännitti, että miten pikkuveli tulee selviytymään pukeutumisesta: kyseiseen asuun kuului sellaisia nauhoja ja kumilenkkejä, että naistenkin pukuviritelmät tuntuivat yksinkertaiselta siihen verrattuna. Luotin kuitenkin siihen että vuokraamosta saataisiin apua tarvittaessa. Loppujen lopuksi apua ei edes tarvittu, vaan pikkuveli suoriutui hienosti pukeutumisestaan.
 |
| Sisko ja sen veli :) |
 |
| Tää oli pakko laitta näytille, vaikka mulla onkin silmät menossa kiinni... MUTTA! Eikö vaan näytäkin siltä, että ollaan lähdössä ratsastamaan? Vaan heppa puuttuu :D |
Ja täytyy sanoa, että melkeen tuli tippa linssiin, kun näin pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä. Aivan mahtavan näköinen pari. Molemmat niin hienoina ja arvokkaan näköisinä. Ja loppujen lopuksi J:lle tehty liivi ei ollut lainkaan saman värinen kuin tyttöystävän mekko, mutta eipä tuo haitannut. Upealta näytti pari yhdessä silti. Ja tanssitkin sujuivat yllättävän letkeästi, vaikka pariskunta tuskastelikin ensimmäisen tanssin jälkeen mokanneensa ihan totaalisesti. Itse en edes virhettä nähnyt, vasta kun sitten videolta myöhemmin. Mutta sattuuhan noita. Itsekin muistan mokanneeni vastaavalla tavalla samassa tanssissa viimeisellä tanssikerralla ja saaneeni partneriltani hiukan kummastuneita katseita, kun siihen saakka oltiin onnistuttu niin hyvin. Menin sitten mokaamaan ihan viime hetkillä, tyypillistä!
 |
| Meidän upea pariskunta :) |
 |
| Awws <3 |
Juhlat olivat hienot ja pääsinpä itsekin tanssilattialle vaappumaan Herra Darcyn kopion kanssa. Paljon tuli myös muistoja mieleen omista tanssiaisista ja siskon kanssa harmiteltiinkin, että melkein voisi kokea oman tanssiaispäivän uudelleenkin. Itse ainakin panostaisin todella paljon enemmän ja kävisin kuolaamassa kaikissa vuokraamoissa upeita pukuja - nyt kun valitsin puvukseni veljeni avovaimon vanhan puvun, joka sekin oli todella upea, mutta tyyliltään myös oikeasti vanha, ei tuollainen iltapuku-unelma kuin nykyään nuo puvut ovat.
Mites te, millaiset olivat omat tanssinne ja miten paljon panostitte kyseiseen juhlaan?
Mä en muista että sillon kuusi vuotta sitten kukaan olisi panostanut ihan näin paljon kun nykyään.. Tai sitten vaan olin väärissä piireissä :D Kävin mäkin kampaajalla ja meikkauksessa, mutta nykyään se ei riitä, pitää olla tekoripset, ja -kynnet, rusketus jne.. Pukukin oli vuokrattu, nykyään aika monet tytöt taitaa ostaa oman puvun? Mutta oli se kyllä ihana päivä!
VastaaPoistaJoo, saman ilmiön huomasin itsekin: tytöt olivat panostaneet suunnilleen sen verran mitä keskiverto morsian. Oikeasti aika uskomatonta, ei olisi itselleni tullut joku suihkurusketus esimerkiksi edes mieleen :D Tosin, ne taitaa olla aika monelle tytölle nykyään jo muutenkin ihan "arkea" kun vertaa mitä ne oli silloin kuusi vuotta sitten.
PoistaPuvuista vielä sen verran, että mitä mä pikkuveljen jutuista ymmärsin niin hänen tyttöystävänsä oli tosiaan tilannut tuon puvun netistä ja maksanut siitä 80 euroa! Ihan uskomatonta, kun miettii että mullakin on vaatekaapissa mekkoja jotka on maksaneet saman verran ja ei ne nyt oo ihan tota luokkaa kuitenkaan. Eli kyllä mä ymmärrän, että jos on noin halpoja mekkoja ulkomailla niin tulee ostettua omaksi. Varsinkin kun pukuvuokra taitaa olla aika kallista. Veljenkin puku maksoi kuitenkin monta sataa (sisälsi siis ihan kaiken aina hanskaista lähtien plus vaatteiden pesun), mutta oli meidän kaikkien mielestä myös jokaisen euron arvoinen :)
Voi vitsit, ihanaa et pojillakin on jotain erikoista! Ihan loistava esimerkki siitä ettei miehillä aina tarvii olla sitä perusfrakkia.
VastaaPoistaTulee kyl tosiaan niin haikeet fiilikset aina vanhojen tanssien aikaan, kun muistelee vaan omia tansseja. Varsinkin kun näkyy vielä noi tutut tiiliseinät ja puolapuut :D
No niimpä. Pikkuveli saikin paljon kehuja myös muilta, kun uskalsi erottua joukosta. Voisi muutkin miehet ottaa mallia! :) Haikeus iski ja lujaa ja luultavasti samanlaista on luvassa ensi vuonnakin, kun oon seuraamassa ton natiaisen penkkareita...
Poista