Lapsettaa

Okei, taisin just löytää ongelman ytimen... (vohveleita suklaahipuilla, kermavaahtoa ja pakkasmarjoja. Nomnom!)

S: Yllätin tänään kaikki ja erityisesti itseni, kun kampesin itseni ylös kello kuusi. Yliopistollakin olin jo puoli kahdeksalta - sopivasti 45 minuuttia ennen kuin olisi tarvinnut. Ei sitten ollutkaan ruuhkatukoksia matkalla. Hups.

Tehokasta opiskelupäivää on varjostanut ajatusmaailmassa leijuva haamu nimeltä tekemättömät koulutehtävät ja laiminlyöty liikkuminen. Liikunta on pakkaskeleillä koostunut lähinnä sohva-jääkaappi välistä ja valitettavasti sen kyllä myös huomaa. Tämäkin viikko on melkoisen ohjelmoitua, tosin huomenissa ei onneksi ole luentoja. Torstai meneekin sitten koulussa ja pikkulaskiaisessa viillettäen. Ja viikonloppu töissä. Voi itku.

Uusi piponi sen sijaan taikoo väkisinkin hymyn huulilleni. Löysin pipomallin joskus syksyllä ruokatunnilla lehtiä selaillessani ja totesin heti, että tämmöinen on pakko saada. Ja eikun kiikuttamaan ohje äidille ja pipo tilaukseen. Nyt vihdoin ja viimein pipo on valmis ja saan sen käyttöön. Mahtaako Ella kehtaa lähteä mun kanssa liikenteeseen tostaina, jos ilmestyn paikalle tämä päässäni?

Maailman sympaattisin Minni-Hiiri pipo oli kohdennettu lapsille, mutta koen olevani niin lapsenmielinen että ainakin läheisimmät ihmiset ymmärtävät pipon sopivan mulle kuin nenä päähän. Joten miksikäs ei? Vai mitä te sanotte? Kehtaisitteko itse heilua tuo päässänne kaupungilla :)