S: Täällä taas. Mä koen jotenkin jälleen tarpeelliseksi todeta, että aika kuluu liian nopeaan. Todellisuudessa vika ei taida olla ajassa, vaan allekirjoittaneessa, joka ei pysty tarttumaan mihinkään hommiin: oli sitten kyse koulusta, hommista kotona, töistä tai tästä blogista. Jotenkin olo on vaan tosi vetämätön ja silleen... Toivottavasti tää vaihe menisi pian ohitse, sillä hommia tosiaan riittäisi ja jollain tapaa mulla olisi kauhea inspiraatio tähän blogiinkin, mutta sit en kuitenkaan saa aikaiseksi mitään.
No, jos sitten vähän kuulumisia. Torstai mulla vierähti koulun lisäksi pikkuveljen vanhojentansseissa, joista kerron teille myöhemmin ihan omassa postauksessa. Ilta venyi pitkäksi ja onneksi mulla ei ollut perjantaina koulua, niin sain nukuttua univelkojani hiukan pois. Tarkoitus oli viettää päivä tekemällä kouluhommia, mutta jotenkin jännästi päädyin tekemään ihan kaikkea muuta. Oho, ja silleen.
Lauantaina mä luovutin kaiken järkevän suhteen ja kävin aamulla eka spinningissä (70 minuuttia! Oon niin ylpeä että jaksoin!) ja lopun päivää mä sitten vaan tuijottelin telkkaria. Raahasin mä tenttikirjankin telkun ääreen, mutta lopulta myönsin itselleni ettei tästä lukemisesta mitään tule.
Oltiin sovittu kaverini kanssa, että mennään illalla yhdessä syömään ja leffaan. Meillä meni meidän aikataulut vähän sekasin ja lopulta mä olin leffateatterilla puolituntia ennen kun meidän piti nähdä. Käytin tän ajan sitten tehden tuttavuutta juustokakun kanssa. Nomnomnom. Kun sitten vihdoin oltiin samassa paikassa samaan aikaan, haettiin liput ja lähdettiin metsästämään pöytää ravintolasta. Tarkoituksena oli mennä syömään Cantina Aztecaan mutta hiukan jännitti että miten käy kun meillä ei ollut pöytävarausta. Lopulta saatiin pöytä, kun hymyiltiin tosi nätisti tarjoilijapojalle ja luvattiin syödä nopeesti. Ruoka oli jälleen kerran hyvää, vaikka mulla kieltämättä vatsassa painoi aika pahasti se aikaisemmin syömäni juustokakku :)
Illan leffaksi oltiin valittu (kuten tekstin kuvituksestakin voi päätellä) perjantaina ensi-iltaan tullut Härmä. Mä fiilistelin kyseistä leffaa ihan kympillä jo näkemissäni trailereissa, sekä tietenkin Lauri Tähkän Polte musiikkivideolla. Mä en tiedä mikä mussa mahtaa olla vinksallaan, mutta muhun vaan jotenkin iskee todella lujaa tollanen pohjanmaalainen puukkojunkkariromantiikka (onko toi edellinen edes oikea sana...). Ja ei jättänyt Härmä kylmäksi. Vaikka juoni oli aika ennalta arvattava ja välillä näyttelijöiden murre vähän töksähti korvaan, niin ihana oli. Pamela Tola on niin kaunis ja jotenkin vaan aivan uskomaton. Lauri Tilkanen taa komea ja tekee mielestäni hyvän roolisuorituksen. Ja söpöähän tietty on se, että Tola ja Tilkanen taisivat päätyä yksiin myös kameroiden takana elokuvan kuvausten aikana. Mikko Leppilampi taas on sellainen näyttelijä, joka toisaalta ihastuttaa ja vihastuttaa meikäläistä. Mutta nyt on kyllä pakko antaa propsit roolituksesta! Ihanaa nähdä kyseinen näyttelijä välillä ihan erilaisessa roolissa, eikä aina siinä "söpö nappisilmäinen poika, joka on elokuvamme sankari" tyylisessa ratkaisussa. Kaiken kaikkiaan, jos suomalainen latoromantiikka kolahtaa, suosittelen kyseisen pätkän katsomaan. Herätti itsessä myös ajatuksia kuten "naisen rooli tässä maailmassa on muuten todella paska!".
Sunnuntaita olen viettänyt oikeastaan yhtä laiskasti kuin eilistäkin. Pihalle pitäisi mennä kaivamaan auto lumikasasta ja vanhempien luokse voisi myös suunnata. Salaa toivon, että äiti olisi leiponut laskiaispullia :P
Mites teidän viikonloppu? Ootteko olleet yhtä "aktiivisia" vai oikeasti reippaita? Entä onko teilläkin satanut ihan HULLUNA lisää lunta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti