Siinä kohtaa kun päätät jättää naulakkoon roikkumaan takin, jota pidit ensimmäisillä treffeillä entisen poikaystävän kanssa, mutta jota et kuitenkaan ole käyttänyt viimeiseen vuoteen, tiedät olevasi hieman kajahtanut päästäsi. Okei, kyseisellä takilla on mulle oikeasti tunnearvoa ja sen nähdessäni tulee mieleen paljon muitakin muistoja kyseiseltä ajanjaksolta. Mutta onko se riittävä syy jättää käyttäkelpoinen takki pölyttymään naulakkoon? Entäs sitten ne tuhat muuta vaatetta, johon liittyy erityisiä muistoja, mutta joita ei juurikaan tule enää käytettyä?
Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja toimia kerrankin järjen ohjaamana. Kirpparikasaan on lentänyt paljon sellaista tavaraa, jonka kohdalla mun aivojeni tunnepuoli on kiljunut "EIEIEI!!! Sä käytit sitä silloin kun vietitte tyttöjen kanssa tosi kivan illan ulkona" tai "Mut tähän sä pukeuduit sun synttäreillä vuonna nakki ja herne!!!" Mutta järki ei anna periksi. Kerrankin.
 |
| Kiitos tästä yhteisestä hetkestämme. Nyt tiemme kuitenkin erkanevat, mutta uskon että sinulla on vielä paljon annettavaa jollekkin onnekkaalle. Sniif. |
Kirpparikasaan lentää myös Voicen muotiviikolla käyttämäni mekko. Vaihdoin myös vuoden 2011 vuoteen 2012 kyseisessä mekossa ja tuolloin totesin, että mekko ei vaan yksinkertaisesti jotenkaan napsahda mulle. Ensinnäkään se ei erityisesti imartele mun kroppaani ja ylipäätään koko mekko oli hätäratkaisu silloiseen pukeutumiskriisiin. Silti huomaan nyt pientä haikeutta kun vaate antaa tilaa uusille tulokkaille kaapissa.
Huomaako joku muu kiintyvänsä vaatteisiinsa tai herääkö teille muistoja vaatteidenne kautta? Itselläni tällaisia vaatteita on aivan valtavasti ja tiedän, että osasta en pysty varmasti ikinä luopumaan.
Niin... Ja se takki. Ehkä mä vielä mietin uudestaan sen kohdalla. Se on kuitenkin aika kiva :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti