S: Musta tuli alkuviikosta kolmannen kerran täti! Ja vaikka rakastan kumpaakin veljenpoikaani aivan älyttömästi, täytyy myöntää että oon aika iloinen että saatiin perheeseen lisää tyttöenergiaa suloisen pikkutytön tuomana.
Tai no pieni ja pieni. Kun miettii että pitäisi pakertaa itsestään ulos reilusti yli nelikiloinen ja 54 cm pitkä paketti, niin ei kauheasti naurata. Mä taidan lisääntyä vasta siinä vaiheessa, kun tohon mahaan voidaan asentaa vetoketju, jotka kautta se vauva saadaan sit näppärästi ulos kun on aika syntyä...
En ole vielä tuoretta tulokasta päässyt ihailemaan ja nuuhkimaan (vauvojen tuoksu, jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa!), mutta sunnuntaina taidan hänet ensimmäistä kertaa tavata. Nyt uskaltaa hiukan häntä paijatakin, kun alkuviikon vetämätön olo ei päässytkään puhkeamaan flunssaksi.
Vauvalle ja hänen vanhemmilleen askartelin tuossa eilen (kiireessä) kortin, jonka idea rakentui askartelukaupasta löytämieni vaaleanpunaisten hakaneulojen ympärille. Hakaneula oli kuin tehty olemaan vauvan vaipan kiinnike! Vaipan tein tavallisesta harsosta, jota kotoa löytyi ensiaputarpeista. Tuli myös huomattua että oma sorminäppäryys on hieman hukassa, ei ollut meinaa vaipan taittelu ihan niin helppoa kuin olin olettanut... Välillä vaippa näytti enemmän tähtitortulta kuin vaipalta, enkä vieläkään ole ihan varma tunnistaako sitä kukaan muu vaipaksi kuin minä. Noh, hyvä ideahan tää oli kuitenkin! :)
Rehellisiä mielipiteitä, tunnistaako ton harsokasan vaipaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti